Rågårds Ingegerd

Rågårds Ingegerd on 12-vuotias 13. huhtikuuta 2005 syntynyt shirenhevostamma, joka on säkäkorkeudeltaan noin 187cm ja väriltään tamma on tummanruunikko sabinokirjava. Tamma on tavallaan yleispainoitteinen, vaikka se onkin koulutustasoltaan suunnilleen pelkästään heC. Tamman on kasvattanut Rågård Stall ja se on syntynyt Ruotsin Falunissa. Tällä hetkellä tamman omistaa Aina Honkanen (Helka VRL-14510) ja sen rekisterinumero on VH17-104-0013. Inkeri asuu tällä hetkellä Repolanmäessä!

Luonne ja historia

Rågårds Ingegerd, tai tutummin Inkeri, on syötävän suloinen reilu tuhatkiloinen mötikkä, joka rakastaa kaikkea ja kaikkia. Inkeri syntyi Rågårdin tilalla Ruotsissa vuonna 2005 ja tamma muutti omistukseeni kuljeksittuaan ensin monella eri tallilla. Alkuun se myytiin ratsastuskoululle talutusratsun toivossa, mutta arvatkaapa uskalsiko kukaan sen selkään nousta? No ei tietenkään. Inkeri oli siis reilun vuoden koristeena, jonka jälkeen se muutti Norjan puolelle vaellustallille. Siellä tamma oli sentään kunnollisessa käytössä, mutta talli jouduttiin sulkemaan konkurssin myötä. Tämän jälkeen Inkeri oli saapunut Suomeen ja oli käytössä siitostammana ja se jätti jopa muutaman varsan jälkeensä. Inkeri ei kuitenkaan soveltunut sellaiseen käyttöön, koska siitä tuli seisottaessa todella tympeä ja ärsyyntynyt.

Minä taas fiksuna likkana surffailin myynti-ilmoituksia ihan huvin vuoksi, en tarkoituksella hevosta itselleni etsien. Mutta kun ilmoituksen otsikko on ”suuri hevonen vielä suuremmalla sydämellä”, ei sitä voi jättää klikkaamatta. Ilmoitus oli kirjoitettu niin kivalla kielellä, että rupesin laskeskelemaan varojani. Tamma maksoikin vain 700 euroa, kun se oli suoraan sanoen pakkomyynnissä. ”Seitsemänsataa, pah, ton saa vaikka takin taskusta!” mutisin katsoessani pankkitiliäni. Soitin myyjälle ja hermostuneena seuraavana päivänä prutkuttelin autollani katsomaan siihen aikaan Iidaksi kutsuttua tammaa.

Siinä se sitten seisoi. Tamma oli harjattu kuntoon, mutta omistaja ehdotti, että testaan tammaa kaikissa tilanteissa – tämän kokoisen hevosen ostamista ei pitäisi hätiköidä. Niinpä harjailin, talutin, juoksutin ja ratsastin tammaa seuraavan parin tunnin aikana ja samana iltana laitoin nimeni papereihin. Kävin vielä viikon aikana muutaman kerran tamman luona ja sitten alkoikin oman kotitallin etsintä.

Inkeri on lempeä, helppo ja mukava mötikkä, jonka kanssa on kiva puuhailla kaikenlaista. Maasta käsin tamma on mitä helpoin, sillä sitä ei tarvitse taluttaessa kiskoa eteenpäin tai yrittää pysäytellä, sillä Inkeri seuraa taluttajaa rauhallisesti ja kylmän viileästi vaikka läpi pyörremyrskyn. Tamma ei pelkää yhtään mitään ja ihan hyvä vaan, sillä Inkerin kokoinen hevonen voisi satuttaa tahtomattaankin todella paljon. Silti se on opetettu hyville tavoille ja tamma osaa jopa seistä paikallaan naru maassa tarpeen vaatiessa. Inkeri on todella tottelevainen neitokainen ja se osaa soveltaa taitojaan tilanteesta riippuen – yrittäen miellyttää ihmisiä parhaansa mukaan.

Hoito sujuu jouhevasti, kun tamma seisoo kiltisti liikkumatta paikallaan. Se ei edes tylsisty ja ala pelleilemään, vaan odottaa kärsivällisesti, koska yleensä hoitohetket tarkoittavat työskentelyä ja sitäpä tamma vasta rakastaakin. Hoito on siitä vaikeaa, että tamma sotkee harjansa herkästi ja se kannattaakin pitää aina kiinni, mutta sen letittäminen on aivan kamalaa. Tamman harja on kasa paksuja jouhia, joita on kerätty varmaan viideltä eri hevoselta! Inkeri kuitenkin nuokkuu letityksen ajan ja loppupäivän tykkää esitellä uutta kampaustaan kaikille. Varustuskin sujuu ihan hyvin, vaikka satulan säätäminen voikin olla vähän vaativaa tamman koon vuoksi.

Ratsuna pullukka on helppo ja herkkä, vaikka se painaakin kädelle aika voimakkaasti väsyessään. Inkerillä on kuitenkin mieletön kunto ja tamma tykkää työskennellä vaikkei se paljoa osaakaan. Tammalla on kolme mahtavaa askellajia, joissa on helppo istua vauhdista riippumatta. Tamma hakee itsensä automaattisesti pyöreäksi ja työhevosroduille epäominaisesti se ottaa takajalatkin työhön ilman erillisiä ongelmia. Tamma ei silti ole mikään notkein ja taipuisin yksilö, joten sen kanssa on toisaalta turha edes yrittää vääntää mitään. Tamma on tyytyväinen jos se pääsee puksuttelemaan kentälle, mutta parhaimmillaan tamma toimii maastossa.

Inkeri on reipas ja iloinen tamma ja sen huomaa varsinkin silloin, kun sen kanssa pääsee lähtemään kävelemään metsikköön. Inkeri toimii isossa porukassa ja täysin yksin säästä riippumatta, kunhan se pääsee välillä rallittelemaan kunnolla. Sen leveässä selässä on välillä vaikea istua, sillä alaselkä saattaa jumiutua pitkän ratsastuksen jälkeen, mutta tämän tamman kanssa ei tarvitse istuntaa varsinaisesti edes ajatella.

Hoito-ohjeet

- Riimu tarhassa ja karsinassa aina päässä
- Maastoon mielellään pintelit suojaamaan vuohiskarvoja, pidemmillä vaelluksilla tms. suojat 

- Kentällä ratsastaessa mieluiten ilman turpahihnaa tai hackamorella, maastossa ei niinkään väliä

- Loimitus sään mukaan, talvella ei klipata eli pärjää pitkälle ilman loimea

- Päivässä suunnilleen 15-16kg heinää, kauraa 1,5kg ja kauran sekaan suunnilleen 500g kivennäisiä + suolaa

- Ei mielellään jää tarhaan yksin, eli mieluummin Inkeri ensin sisälle jos aikeissa jäädä yksin

Kuvagalleria

Treeniä 6.4.2017

Treeniä 6.4.2017

Pääkuva 7.4.2017

Pääkuva 7.4.2017

Rakennekuva 7.4.2017

Rakennekuva 7.4.2017