top of page

Taijan Taivaankaunis

Virtuaalihevonen || kuvat © luvat on & VRL-04373

ROTU: suomenpienhevonen

​

SUKUPUOLI: ori

​

SÄKÄ: 142cm

​

VÄRI: kulomusta

​

SYNTYNYT: 11. tammikuuta 2017, 15v

PAINOTUS: koulupainotus

​

KOULUTUS: vaB re 80cm

​

KASVATTAJA: Taija Helín, evm

​

OMISTAJA: VRL-14510

​

REK.NO: VH17-018-0506

Saavutukset: Quality, SV-I, YLA2, KV-II, KRJ-III, KTK-II, SLA-II

Tauno on palkittu Suomenhevosvarsojen arviointitilaisuudessa huhtikuussa 2017  pistein (5.8, 10, 9+6.4, 7+10, 20) = 68.2 SV-I

Tauno palkittiin kesäkuussa 2017 Yleislaatuarvostelutilaisuudella pistein 93, joka tarkoittaakin YLA2-palkintoa! 

Tauno toi kesäkuussa 2017 kouluvarsa-arvostelusta kotiin 25 pistettä, eli palkinnon KV-II!

Rumahko ankanpoikanen käväisi elokuun Kouluratsastuksen laatuarvostelussa ja pistein 83 (7 + 40 + 19 + 2 + 15) sai arvonimen KRJ-III!

Elokuussa 2017 Tauno käväisi kantakirjaustilaisuudessa ja toi kotiin mukavat 72p (18 + 18 + 18 + 18) eli palkinnon KTK-II!

Lokakuussa 2017 Tauno tyrkättiin Suomenhevosten laatuarvosteluun ja kotiin mies toi tullessaan arvonimen SLA-II pistein 88 (14, 17, 17, 20, 20)

Luonne

Tauno on oikeastaan nimensä ansainnut, sen verran on oriissa typeryyttä ja energiaa pakattuna vajaisiin mittoihin. Piekkarioriilla on temperamenttia vaikka muille jakaa ja kaikilla on Taunoon tavallaan todella vahva viha-rakkaussuhde. Oriita on vaikea käsitellä jos ei ole kiukkuisiin hevosiin tottunut, vaikka Riekkolaiset ylpeilee siitä, että ei ole paremmin koulutettua kettuilijaa lähimaillakaan. Tauno on herkästi syttyvä, mutta sillä kestää suunnilleen viitisen sekuntia rauhoittua, oli tilaisuus mikä tahansa. Oriilla on myös paha tapa jättää esim. kävelyttäessä korvansa kotiin, ja sille saa suoraan sanoen huutaa välillä, ettei se rynni täysin yli. Avainsana Taunon kanssa on aina kuolain.

​

Hoitaessa Tauno tylsistyy hyvin nopeasti, jolloin se rupeaa testailemaan omia ja hoitajansa rajoja. Tauno esittelee hampaitaan, rupeaa riuhtomaan itseään irti naruista, levittää harjakorin sisällön ja aloittaa riidan kummankin seinänaapurin kanssa. Vaikka Tauno lopettaa heti käskystä, alkaa se olemaan hyvin rasittavaa hetken kuluttua, kun sitä saa kieltää melkein taukoamatta. Varustaminen sujuu kiroamisen kera, sillä Taunolla on tapa pullistella suuresti ja muuten vain steppailla ympäriinsä. Kuolaimet Tauno ottaa suuhunsa ilman sen suurempaa ongelmaa, mutta auta armias kun suojia pitäisi laittaa. Ori kuopii maata jaloillaan ja loikkii sivulle väistääkseen hoitajaa – ”mun jalkoihin et kyllä koske!!”

​

Sileällä Tauno on hyvin osaava, ja siksi oriita painotetaankin enemmän koulupuolelle. Taunolla on reippaat ja sulavat askeleet, joissa on ratsastajan kuin ratsastajan helppo istua mukana. Heppa ei kuitenkaan mikään automaatti ole, vaan siltä tulee osata pyytää oikein, jotta sen saa liikkumaan. Tauno ei ole tavallaan hankala ratsastaa, se vaatii vain ratsastajaltaan paljon ja jatkuvasti. Tämän herran kanssa ei kuitenkaan tarvitse murehtia, jos pari askelta jää välistä ratsastamatta – sen ollessa työmoodissa mikään ei sitä enää häiritse. Ärsyyntyessään Tauno joko lopettaa yrittämisen tai vetää täysin överiksi. Tällä tarkoitetaankin sitä, että ori ”ylireagoi” ja lähtee pienimmästäkin avusta suoraan sanottuna keulimaan.

​

Esteitä Tauno ylittää kovaa, korkealta ja todella mielellään, mutta ainoana ongelmana on ratsastajan puuttuminen, sillä kukaan ei ikinä halua hypätä Taunon kanssa. Kuten sileällä, Tauno pyytää itse ratsastajalta paljon ja se ei mitä tahansa estettä hyppää, eikä se siedä pelkkää matkustajaa. Jos Riekontorppa Airlinesin kyytiin tahdot, ei Tauno ole oikea ratsu. Irtohypytys sujuu täysin ongelmitta, sillä kun Tauno saa yksin huojua ja horjahdella esteiden yli, ei sitä mikään haittaa. Ratsastajan kanssa tulee vaan niin monta ongelmaa vastaan, kun pitäisi osata lähteä arvaamattomaan hyppytyyliin täydellisesti mukaan, eikä Taunon innostuessa sitä oikein mikään enää pidättele. Maastossa Tauno ei oikein yksin osaa käyttäytyä, poikaporukassa se toimii jopa paremmin kuin missään muualla.

Suku ja jälkeläiset

i. Taivaan Vallat

evm

prt, 145cm

e. Taijan Vekslaus

evm

klm, 154cm

ii. Valdemar

evm

klm, 159cm

ie. Tasan Sata

evm

m, 150cm

ee. Taijan Aito Ja Oikea
evm
mrn, 146cm

ei. Vinksin Vonksin

evm

trn, 152cm

iii. Käpylän Hektor

iie. Ällis-Tytti

iei. Jotain Uutta

iee. Vimpelin Perijätär

eii. Kuin Riivattu

eie. Vailla Vaikeuksia

eei. Nellin Seikkailija

eee. Taika-Ella

Taunon isä Taivaan Vallat oli punarautias pienhevosori suurella sydämellä, mutta melkein yhtä suurella egolla. Tauno on isältään Tahvolta perinyt huonot käytöstavat, jotka on ollut kummaltakin vaikea kytkeä pois. Pieni punainen hevonen oli eittämättä hyvin rasittava tapaus, mutta taitava se kyllä oli – se hevonen osasi kotona kouluasiat paremmin kuin hyvin, ja kisakentillä se pisti parastaan ja osasi jopa käyttäytyä. Tahvolla oli joustavat ja näyttävät liikkeet, joiden avulla siitä tuli kyllä kisapaikkojen suosikki. Tahvo kuoli ähkyyn monen vuoden täydellisen palveluksen jälkeen.

​

Isänisä Valdemar on hevoskokoinen kulomusta ilmestys, joka periyttää vahvasti ilkeän ja haastavan luonteen jälkeläisilleen, ja aina mietittiin miksi sitä edes jalostukseen tarjottiin. Totuus kumminkin on se, että Valto periyttää samalla kerralla näyttävät liikkeet, joissa on helppo istua mukana ja hyvän kestävyyden. Juoksemiseen Valto ei koskaan soveltunut, vaikka senkin isä oli aikoinaan ravurina toiminut. Tämä ori ei kuitenkaan suhteellisen kevyttä rakennettaan periytä, harmi, sillä Valtosta on niin esteille kuin koululle muotonsa vuoksi.

​

Isänemä Tasan Sata on hurmaava musta tamma, joka yritti periyttää luonnettaan, mutta kaikille seitsemälle varsalleen siltä tuli enemmän tamman ulkonäköä. Tamma ehti olla jalostuskäytössä monituista vuotta kotitallillaan, kunnes sen viimeisimmälle varsalle tuli jostain omituisesta syystä maksavaivoja, ja tamma siirrettiin hoitamaan kisahevosen virkaa. Sadulla ei ole yhtä näyttäviä askeleita kuin sen sukulaisilla muilla on, mutta tammalla on hyvä työmoraali ja se jaksaa puurtaa vaikka tuntikausia. Kisapaikoilla Satu on todellinen teräshermo, ja se tuntuu toimivan kisoissa paremmin kuin kotona. Tamma on kahminut estepuolella itselleen monta ykköspaikkaa melkein yrittämättä, ollessaan melkoinen automaattihevonen.

​

Isänisänisä Käpylän Hektor oli valloittava komistus. Mustanruunikko, noin 150cm korkea ori oli ehkä temperamenttinen, mutta se oli Käpylän tallin helpoin ori käsitellä. Hektis oli hyvin reipas yksilö, mutta ongelmia se ei turhasta aiheuttanut. Hektor oli komea, taitava ja suoranainen viilipytty, mutta kisakentillä se ei menestynyt sen vuoksi, että se pyysi kisakentillä ratsastajaltaan enemmän kuin kotona, joka johti yleensä hylkyyn kun Hektor päätti, että ratsastaja ei osaakaan mitään ja rupesi kulkemaan pää pilvissä ja ihan omien sääntöjensä mukaan. Hektorista yritettiin saada taitajaa vaikka mihin, sitä tarjottiin ravuriksikin, mutta sekin hanke lopetettiin, kun ori hermostui raveissa yllättävän herkästi. Kotona ori oli kumminkin lempeämpi ratsastettava, joten se päätettiin jättää pelkästään jalostuskäyttöön. Hektor yritettiin saada kantakirjaan, mutta sielläkään ori ei osannut käyttäytyä.

​

Isänisänemä Ällis-Tytti oli lempeä pienhevoskokoinen liinaharjainen raudikko, joka vaati jokaiselta ohikulkijalta paljon huomiota. Tyttö oli aina-iloinen tapaus, jonka happamat päivät olivat harvassa ja silloinkin tamma saattoi vaan hörähdellä normaalia vähemmän. Ratsuna Tyttö ei kummoinen ollut, se osasi kaikki helpot koululiikkeet ja hyppäsi vajaata metriä, mutta ei se mitenkään ”tyylikäs” hevonen ollut. Se ei aina ollut koulukilpailujen mahtavin hevonen, mutta kyllä se toi mukanaan ykköspalkintoja ja muita sijoituksiakin, jos siltä osasi pyytää oikeita asioita.

​

Isänemänisä Jotain Uutta oli vajaa 145cm pienisuuri ruunikko tapaus, jolla oli tapana käyttäytyä hyvin räväkästi. Uuno kiivastui pienistäkin asioista ja käyttäytyi aina todella orimaisesti, joka vaikeutti sen käsittelyä aika lailla. Ratsuna Uuno oli hyvin vaikuttava, suurin askelein se ravasi tiensä kaikkien sydämiin, vaikka se ei mikään helpoin koskaan ollutkaan. Sen kanssa piti tulla suuri ahaa-elämys, jotta sen kanssa pystyi ratsukkona toimimaan. Uunon saapuessa kisakentälle salamavalot räpsyivät tauotta, sillä pienestä koostaan huolimatta oriherra oli lumoava ja komea yksilö, josta useimmat varsan halusivat luonteesta huolimatta. Onneksi Uuno ei luonnettaan kovin vahvasti koskaan periyttänyt, vaan jätti varsoilleen yleensä todella hyvät liikkeet ja työmotivaation.

​

Isänemänemä Vimpelin Perijätär oli perinteinen suomalaistamma, josta ei koskaan mitään suurta tullut hermoilunsa vuoksi. Pertti oli pienisuuri 147cm kokoinen musta hevonen, joka ei kyllä ketään kylmäksi jättänyt. Tamma oli kylmänviileä hoidettaessa, mutta työskentelyn Pertti taitoi todella hyvin. Tamma oli kevyt ratsastettava, eikä se ottanut nokkiinsa mistään suuristakaan virheistä, joten se soveltui kenen tahansa alle. Pertti toimi kaikki ratsuvuotensa nuoren tytön hevosena, joka sillä sitten loppujen lopuksi päätyi kisaamaan suuriinkin este- ja koululuokkiin. Kun Pertti alkoi hermoilemaan kisapaikoilla vuosi vuodelta vaan enemmän, sillä päätettiin teettää yksi yhtä hieno hevonen jälkeläisekseen – ja sen siitä saikin.

​

Taunon emä Taijan Vekslaus oli tallinsa hienoin ja parhaiten pidetty tamma, joka ei välttämättä lempein yksilö ollut, mutta upea senkin edestä. Vera oli tasainen ja simppeli hevosen kokoinen kulomusta, joka tykkäsi rauhallisesta menosta. Se oli kova halailija, mutta erityisen kiivas huonoina päivinään, joita sattui olemaan enemmän kuin usein. Vera tiesi omat rajansa, mutta hoitajien rajoja se testaili päivittäin, oli sitten tuttu ihminen tai ei. Tämän tamman varustamiseen tarvittiin aina useampi henkilö ja kisapaikoilla tamma teki varustamisesta vielä kahta suuremman show’n. Kentällä se oli kuitenkin hyvin helppo, ja se oli enemmän koulupainoitteinen kuin estehevonen, sillä Veralle ei pieniin aivoihin mahtunut hyppäämisen idea, tekniikka tai edes tyyli. Vera kammoksui erikoisesteitä, joten helpointa oli jättää tamma kouluhevoseksi. Veralla oli lennokkaat liikkeet, mutta suomenhevosen tapaan sillä oli todella vahva ravi, ja se olisi varmaan ravuriksikin sopinut, jos se ei olisi vihannut muita hevosia todella vahvasti.

​

Emänisä Vinksin Vonksin oli reipas tummanruunikko ori, joka harvemmin joutui vaikeuksiin. Se hurmasi niin ulkonäöllään kuin luonteellaan ja liikkeillään, mutta eipä se oikeastaan ratsuna mikään erikoisen hyvä yksilö ollut. Vonkale oli vähän vaikea ratsastettava, koska sillä oli tapana suoraan sanoen kiukutella vääristä avuista. Ori saattoi pahimmassa tapauksessa nousta pystyyn, mutta ainakin sillä oli siihen sopiva tasapaino. Kun Vonkaleen antoi hetken rauhoittua, se malttoi taas kuunnella apuja. Suoranainen diiva se kyllä osasi olla, ja väärän ratsastajan kanssa sillä ei kyllä kisapaikalle viitsinyt ilmestyä. Ori imi kisapaikalla egoonsa vain lisää, joka oli katsojille hyväksi. Tällöin Vonkale pisti todella parastaan ja silloin se saattoi antaa anteeksi ratsastajan pienimmät virheet.

​

Emänemä Taijan Aito Ja Oikea oli mustanruunikko pienhevostamma, joka oli Taunon muuhun sukuun verrattuna todellinen enkeli. Aira oli ratsastuskoulun tuntihevosena, jossa se menestyi oikein hyvin. Tamma oli luonteeltaan hyvin lempeä ja rauhallinen, josta syystä se soveltui ratsastuskoululle mitä parhaimmiten. Kasvattaja kumminkin halusi Airasta jonkinmoisen jälkeläisen, jospa siitäkin tulisi yhtä kiltti ja mukava, oltiinpa tässä taas väärässä. Airan oli tarkoitus olla tasoittavana tekijänä, kun se astutettiin temperamenttisen hevosen kanssa, mutta ketuilleen meni. Aira kävi ahkerasti ratsastuskoulun tuntien lisäksi seurakisoissa ja sattumalta se haluttiin viedä testaamaan taitojaan ”oikeisiin kisoihin”. Sielläkin tamma pärjäsi mallikkaasti, mutta ei siitä kenenkään omaa kisahevosta koskaan tullutkaan.

​

Emänisänisä Kuin Riivattu oli tummanrautias 150cm korkuinen hevonen, joka varsana oli suoranainen peto. Rivolla oli pahoja tapoja vaikka muille tapaa, vaikka niitä yritettiinkin siltä kitkeä pois. Aikuistuessaan ori kuitenkin rauhoittui ja oli aloittelijoidenkin käsiteltäessä, kunhan selkään vain nousi kokeneita ja henkisesti valmistautuneita ratsastajia. Rivo oli kisahevosista paras, se suoritti estekisojen aikaluokat tyylillä ja sai useimmiten ykköspalkintoja, sillä sen uran aikana ori ei koskaan pudottanut yhtäkään puomia tai edes kieltänyt. Kotikentillä sillä oli kumminkin paljon ongelmia ja se haastoi riitaa ratsastajan kanssa, joten Rivoa kutsuttiin show-hevoseksi, koska kisapaikoilla se muuttui täysin.

​

Emänisänemä Vailla Vaikeuksia oli ruunikko 146cm pienhevostamma, joka oli todellinen neiti isolla N:llä. Se ei varsinaisesti kiivastunut tyhjästä, mutta sen kanssa piti olla todella varovainen. Kun Viljaa komensi, tamma veti isoimman herneen lähistöltä nenään ja aloitti diivailun, jolloin sen kanssa saattoi luovuttaa ja antaa olla – niin sen kanssa vain selvisi. Diiva-Vilja oli kuitenkin tallinsa helpoin hoidettava, koska se nautti aina saamastaan huomiosta ja se suorastaan nuokkui harjauksen ajan. Viljan varustaminenkin sujui aina hyvin, mutta selkään oli vaikeampi nousta, kun ruunikko tamma juoksi aina alta pois. Vilja oli kuitenkin helppo ratsastettava, kunhan ei ollut räväkkä antamaan apuja ja Viljan kanssa oli lopulta helppo tulla toimeen. Kisakenttien kuningatarta Viljastakaan ei kyllä tullut, mutta ainakin se yritti jokaisissa kisoissa parhaansa ja vielä siihen päälle. Se kumminkin menetti keskittymisensä nopeasti, jolloin se rupesi kompuroimaan ja unohti mitä sitä pitikään tehdä.

​

Emänemänisä Nellin Seikkailija oli hevonen, josta kukaan ei oikein saanut selkoa. Se oli hyvin orimainen 155cm punaruunikko hevonen, jolla oli asennetta, vauhtia ja voimaa. Sitä ei oikein kenelle tahansa voitu hoidettavaksi luovuttaa, vaikka se olikin hyvin hurmaava tapaus. Tammojen läheisyydessä Nakki ei ollut koskaan hiljaa, vaan se halusi kaiken huomion itselleen. Taluttaessa se lähti raahaamaan ketä tahansa perässään, kun ei sitä kenenkään ihmisen huutelut kiinnostaneet. Nakki oli ratsuna hyvin näyttävä ja se oli todellinen liikkeiden kuningas, vaikkakin siltä sai pyytää paljon, ennen kuin se suostui kulkemaan oikein päin. Ori oli kevyt hevonen niin edestä kuin takaa, välillä vähän turhankin. Kisoissa Nakki ei kuitenkaan koskaan esitellyt sivuhyppyjään ja Derbi Sendan voittavia keulimistaitojaan, vaan ne ori jätti kotiin.

​

Emänemänemä Taika-Ella oli supersuloinen ruunikko 144cm pienhevonen, joka oli suoraansanottuna arin mahdollinen pienenä varsana. Rohkeutta se keräsi itseensä aikojen saatossa ja viimeiset vuotensa se eli säikkymättä yhtään mitään. Tammaa oli täysi työmaa kouluttaa ratsuksi, kun se aina pelkäsi jotain niin suuresti, että työskentely oli vain pakko jättää kesken ettei tamma saisi hermoromahdusta. Tämän takia Ellasta ei koskaan edes kisahevosta tullut, mutta ainakin se viimeisinä vuosinaan pystyi hyppäämään esteitä jo melkein metrisenä ja taitoi kaikki helpot koululiikkeet!

 

s. 29.03.2017 o. Vaniman Tappara  SV-II e. Ninetta

s. 08.05.2017 o. Riekontorpan Tyhmä Kuu SV-II e. Ksenia

s. 16.08.2017 t. Kievarinkujan Meripihka e. Iltasatu

​

Kilpailukalenteri

KRJ-sijoituksia yhteensä 54, joista 9 voittoa.

Näyttelytuloksia

​

14.05.17 Huvitutti (tuom. dookie) RCH, 39.5p

 

KRJ Helppo A- 25 sijoitusta, joista 2 voittoa

​

03.03.17 Hukkapuro HeA 2/30

03.03.17 Hukkapuro HeA 2/30

05.03.17 Hukkapuro HeA 2/30

07.03.17 Hukkapuro HeA 2/30

08.03.17 Hukkapuro HeA 5/30

12.03.17 Hukkapuro HeA 4/30

14.03.17 Hukkapuro HeA 4/30

15.03.17 Hukkapuro HeA 5/30

15.03.17 Hukkapuro HeA 4/30
16.03.17
Kilpailukeskus Stewart HeA 2/100

17.03.17 Hukkapuro HeA 4/30

17.03.17 Hukkapuro HeA 4/30

20.03.17 Hukkapuro HeA 5/30

23.03.17 Hukkapuro HeA 2/30

24.03.17 Hukkapuro HeA 4/30

26.03.17 Hukkapuro HeA 3/30

26.03.17 Hukkapuro HeA 1/30

29.03.17 Hukkapuro HeA 2/30

29.03.17 Hukkapuro HeA 1/30

30.03.17 Hukkapuro HeA 4/30

15.04.17 Tuiskula HeA 2/40

16.04.17 Kaunovaara HeA 2/40

20.04.17 Kaunovaara HeA 4/40

13.06.17 Kärmeniemi HeA 6/44

14.06.17 Kärmeniemi HeA 5/45

KRJ Vaativa B - 29 sijoitusta, joista 7 voittoa

 

02.03.17 Hengenvaara VaB 2/30

02.03.17 Hengenvaara VaB 2/30

03.03.17 Hengenvaara VaB 4/30

09.03.17 Hengenvaara VaB 1/30

11.03.17 Hukkapuro VaB 2/30
13.03.17
Hengenvaara VaB 5/30
13.03.17
Hukkapuro VaB 5/30

15.03.17 Hengenvaara VaB 5/30
15.03.17
Hukkapuro VaB 1/30

15.03.17 Hukkapuro VaB 4/30
16.03.17
Hukkapuro VaB 1/30
17.03.17
Hukkapuro VaB 4/30

18.03.17 Hengenvaara VaB 5/30

19.03.17 Hengenvaara VaB 4/30
20.03.17
Hukkapuro VaB 3/30
21.03.17
Hukkapuro VaB 1/30

22.03.17 Hengenvaara VaB 1/30

23.03.17 Hukkapuro VaB 4/30
24.03.17 Hukkapuro VaB 5/30

25.03.17 Hengenvaara VaB 3/30

28.03.17 Hukkapuro VaB 2/30

30.03.17 Hukkapuro VaB 3/30

30.03.17 Hukkapuro VaB 1/30

12.04.17 Mörkövaara VaB 2/30

16.04.17 Mörkövaara VaB 1/30

19.04.17 Mörkövaara VaB 4/30

20.05.17 Hippaleikki VaB 3/18

25.06.17 Ricota VaB 5/40
26.06.17
Tuuliajo VaB 2/21

RHLA:n lisätilaisuudessa 10.3. Tauno palkittiin Quality-palkinnolla prosentein 60,000%. Mahtavin Tane!

Varustekaappi

- Hivutussuojat aina jalkaan
- Tarhaan riimu päässä

- Loimitus sään mukaan

- Juotto liikutuksen jälkeen

Näiden edustusvarusteiden lisäksi Taunolta löytyy kotitreeniin yleissatula ja -huopa sekä aachensuitset. Edustusvarusteet vain valmennuksiin ja kisoihin! 

Valmennukset

Kouluvalmennus 19.3. kotitallilla, valmentajana miivi. 204 sanaa

 

Tervehdin maneesissa verryttelevää ratsukkoa hymyillen. Kulomusta pienhevosori näytti liikkuvan oikein kivasti, vaikka alkuverryttelyt olivat vasta aluillaan. Se kulki rennosti, laajoin ja ilmavin askelein, kantaen itsensä nätisti. Tästä olisi hyvä jatkaa kohti sulkutaivutuksia, totesin tyytyväisenä itsekseni. "Ota vielä laukat molempiin suuntiin, niin päästään siirtymään varsinaiseen duuniin", pyysin Ainolta. Tämä nyökkäsi ja pyysi Taunoa nostamaan laukan. Myös laukka sujui erittäin nätisti, ori eteni rennossa, tahdikkaassa laukassa, kuunnellen ratsastajansa antamia, pienimpiäkin apuja.

 

"Sulkutaivutukset", tiputin valmennuksen aiheen valmennettavilleni. "Teidän alkuverryttelyt valmisti teitä hyvin tähän, joten mä veikkaan, että nää lähtee menemään aikasten hyvin. Varmista ekaksi käynnissä, että ootte Taunon kanssa perillä siitä, mitä meinaatte tehdä, sitten siirrytään raviin." Käynnissä Tauno oli tekemässä sulkuja pienimmistäkin avuista, joten pyysin Helkaa ohjaamaan orinsa ravissa keskihalkaisijalle, ja aloittamaan siellä sulkutaivutukset. Ensin toiseen suuntaan, välissä suoristus ja sitten toiseen suuntaan saman keskihalkaisijan aikana. Tämä sujui mainiosti. Teimme tätä  jonkin aikaa, ja myöhemmin ratsukko sai esitellä taitojaan myös lävistäjällä, silloin laukassa. Ori kangerteli ensin hieman oikeassa laukassa. Verryttelyissä ja ravissa tehdyissä sulkutaivutuksissa toispuoleisuudesta ei ollut näkynyt merkkiäkään, joten kehotin Helkaa yrittämään pitää istuntansa vieläkin tasaisena, antaessaan apuja hän työnsi oria hieman väärään suuntaan istunnallaan. 

 

Sulkutaivutukset menivät kuitenkin kokonaisuutena erinomaisesti. Tauno osoitti olevansa ensiluokkainen suomenhevosori, se suoritti mielellään, ja teki mielellään sen, mitä siltä pyydettiin.

​

Kouluvalmennus 29.3. kotitallilla, valmentajana miivi. 202 sanaa

​

Kurvasin autoni toista kertaa Riekontorpan pihaan. Talvi oli alkanut jo väistyä, ja sieltä täältä pilkotti jo sulaa maata. Suuntasin silti kohti maneesia, josta arvelinkin kantautuvan jo ääniä Ainon ja Taunon lämmittelyistä. Olin oikeassa, ja maneesin astuessani meinasinkin törmätä ratsukkoon. He olivat selvästi verrytelleet jo tovin, sillä Tauno kulki letkeässä ravissa, rennoin askelin eteenpäin.

​

“Aloitellaan vaan päivän duuni”, ehdotin ratsukolle. “Tehdään erilaisia laukkatehtäviä, tarkastellaan sitä, millainen hallinta sulla on Taunon laukkaan ja viedään sitä eteenpäin. Eli voin luvata, että tänään pääsette duunaamaan niin vaihtoja, kokoamista, vauhdikkaampia pätkiä kuin kaikkea muutakin, missä voidaan laukkaa käyttää tehokeinona.” Aloitimme valmennuksen laukan askeleen pituuden säätelyllä. Tauno vastasi hyvin apuihin. Kokoaminen sujui erinomaisesti, ja pidempään, reippaampaakin laukkaan Tauno lähti mielellään, ja pääsi esittelemäänkin siinä askeleensa lennokkuutta. Myös vaihdot sujuivat hyvin. Ratsukko sai myös nostaa laukkoja kesken erilaisten, alemman tason kouluratsastustehtävien. Esimerkiksi suoraan pohkeenväistöstä nostettava laukka oli Taunolle outo, varsinkin, kun laukkaa otettiin vain muutama askel, jonka jälkeen palattiin väistäen uralle. Laukan nostaminen suoraan pysähdyksestä sujui hyvin, ja valmennuksen lopussa ratsukko sai myös erittäin nätin noston suoraan peruutuksesta, niin hyvin Tauno oli avuilla ja käytti koko kroppaansa.

​

Valmennuksen jälkeen annoin isot kehut ratsukolle. Valmennus oli ollut rankka niin hevoselle kuin ratsastajallekin, mutta he olivat tehneet erinomaista työtä laukkatehtävien parissa.

​

Kouluvalmennus kotitallilla 6.7., valmentajana Sani. 284 sanaa

​

Tänään valmennettavanani oli upea suomenhevosori Tauno ratsastajansa Ainon kanssa. Aloitimme alkuveryttelyllä suurella kahdeksikolla. Annoin ratsukon melko vapaasti tehdä erilaisia tempon vaihteluita sekä siirtymisiä tehtävän aikana. Tarkoituksena olikin ihan vain saada Tauno rennoksi ja kuulolle sekä minun tutustuvan heihin paremmin. Ensin ori oli hieman vetelän oloinen, mutta Aino tuntui tuntevan orin niin hyvin, että hän sai sen helposti hereille. Pyysin heitä tulemaan vielä kahdeksikkoa laukassa laukanvaihtojen kera muutaman kerran. Laukat sujuivat yllättävän hyvin heti alkuun, joten siitä lähdimme tekemään kunnolla töitä.

​

Ensin harjoittelimme avotaivutuksia muutaman kerran käynnissä. Mitään suurempia ongelmia heillä ei ollut, mutta Tauno aina vähän luisti hommasta loppua kohden. Neuvoin Ainoa olemaan aina todella tarkkana lopussa mutta myös alussa, sillä itse tehtävässä ei oikeastaan ollut ongelmia. Siirtyminen avotaivutukseen oli kuitenkin aina hieman tönkön näköistä, joten teimme hetken vain lyhyitä avopätkiä mutta useammin. Tulimme vielä tehtävää ravissa, eikä suurempia ongelmia ollut, joten nopeasti jatkoimme sulkutaivutuksien kanssa. Ensimmäisillä kerroilla Tauno oli vähän hämmentynyt tehtävästä, mutta Ainon antaessa selkeät sekä vahvat avut sujui tämäkin tehtävä. Taas sain muistutella huolellisuudesta, sillä sekä ratsastaja ja hevonen tuntuivat aina niin sanotusti luovuttavan viime metreillä.

​

Taivutuksien jälkeen työskentelimme vielä laukan parissa. Ensin teimme muutamia siirtymisiä harjoituslaukasta koottuun laukkaan. Tauno lähti niissä aina vähän kiiruhtamaan, eikä siirtyminen ollut aivan niin sujuva kuin se olisi voinut olla. Neuvoinkin Ainoa pitämään tuntuman koko ajan kunnolla ja olemaan huolellisempi apujensa kanssa. Muutaman toiston jälkeen siirtymiset alkoivat sujua, joten lähdimme tekemään kootussa laukassa erilaisia temmon vaihteluita. Lisäyksissä Tauno helposti putosi harjoituslaukkaan, eikä oikein tuntunut jaksavan pitää pakkaa koossa. Kotiläksyksi annoinkin tekemään kunnon mäkitreeniä, jotta ori saisi hieman lisää voimaa etenkin takapäähän. Laukoissa ei muuten kuitenkaan ollut ongelmaa ja heidän menonsa oli suhteellisen tasaista sekä nättiä. Siihen olikin aika lopettaa ja päästin ratsukon tekemään itsenäisesti loppuveryttelyitä.

Päiväkirja

Kisakauden avaus 2.3., kirjoittajana omistaja. 215 sanaa

 

Taunonkin kanssa kisakauden avaaminen sujui niin hiton hienosti. Pikkupoika vei voiton helposta A:sta ja vaativasta B:stä kummastakin kahdesti ja tallilla tuuletettiin illalla niin kovaa ja korkealta! Taunon luottokisaaja oli kirjoitellut näin oriin kisapäivyriin:

​

”TAUNO OLI LIEKEISSÄ! Se veti kaiken niin hienosti, antoi mun virheet jopa anteeksi ja siitä huokui radalla onnellisuus. Se hörisi jo paikalle saapuessa kaikille ohikulkeville ihmisille ja niiden hevosille ja mietittiinkin, että onkohan ori kaivannut tätä? Jospa se koko talven mittainen minimasennus oli siitä, ettei käyty sen kanssa tarpeeksi oman tallin ulkopuolella. Kisahevoseksi kasvatettu hevonen on aina kisamoodissa ja Tane oli niiiiiiiin upea tänään! Voittoa ei tullut, mutta tän kahen päivän aikana saatiin vaB ja heA luokista kaikista 2/30 sijottumiset! Harmittaahan se kakkospaikka enemmän kuin kolmospaikka, mutta iloisia ollaan silti! Nyt vaan sitä pikkutarkkaa hiomista niin me vallataan Taunon kanssa tänä kesänä kisakentät ja hukutaan ruusukkeisiin.

​

Kun me tultiin kotiin ekan päivän jälkeen, Tauno oli kauhean väsynyt ja sillä oli sellainen hassu hörinähetki, jolloin se ei pistänyt missää kohtaa vastaan vaan hörähteli kaikille ja muuten ihan kaikille! Vaikka Tauno ja Krisu ei parhaita kavereita ole, niin Tane antoi Kristianinkin koskea siihen. Ihan niin kuin joka kevät, korkattiin ilta-auringossa samppanjapullo ja juhlittiin sen avulla. Kylmähän siinä tuli ja jatkettiin satulahuoneessa, enkä mä oo hetkeen nähnyt Helkaa ylpeämpää hevosenomistajaa – ja valmentajaa!”

​

Kouluratsastustunti 9.3., kirjoittajana omistaja. 212 sanaa

 

Tauno katseli pitkään liikahtamatta vieraan tallin karsinan ovesta ulos ja hörisi hiljaa. Ori ihmetteli uutta paikkaa varustaessani sitä ratsastustuntia varten ja se unohti täysin sen pelleilyn minkä se kotona aina aloittaa. Kun olimme valmiita, lähdimme Taunon kanssa jonon viimeisinä kohti maneesia. Maneesissa odotin, että kaikki pääsisivät liikkeelle ennen kuin nousin selkään säätämään jalustimia. Tauno oli rauhoittunut jo ja alkukäynneistä lähtien tuntui todella hyvältä. Ori pörisi askeleidensa tahtiin tehdessämme voltteja alkuverryttelyssä ja kuulin muiden hieman naureskelevan meille – onneksi hyväntahtoisesti. Ori puksutti reippaasti eteenpäin ja oli suunnilleen koti-Taunon vastakohta ja ihan hyvä vaan, sain rauhassa keskittyä tuuppailuun. Ensimmäinen tehtävä suoritettiin puolikunnialla, kun ori ei meinannut siirtymätehtävässä kuunnella apuja ollenkaan ja toimi hieman hitaasti ohjeiden mukaan. Kumminkin se toimi oivallisesti ja osasi jopa käyttäytyä muiden hevosten edessä kuin normaali hevonen.

 

Toista tehtävää puurtaessa Tauno oli jo letkeämpi ja alkuun verrattuna kevyempi ratsastaa ja se pujotteli kuin vanha tekijä. Ori oli yleisesti todella hyvän tuntuinen ja se kuulemma jopa näyttikin hyvältä ja ai että kun sai olla pullerosta taas ylpeä! Peruutuksista Tauno ei ole koskaan oikeastaan pitänyt, mutta tällä kertaa sitä ei tarvinnut kehottaa kuin noin kolmesti ennen varsinaisia taka-askelia ja ori sai kunnon kehut ja tuli luvattua sille ylimääräiset porkkanat illalla. Tunti päättyi kyllä niin, että en ole hetkeen hymyillyt niin lujaa että naamaan sattu!

​

Tunnelmia varsa-arviointitilaisuudesta, 20.4., kirjoittajana omistaja. 103 sanaa

​

Maailman rakkaimman Tauno-ponin kanssa käytiin kääntymässä 4-vuotiaiden suokkivarsojen tilaisuudessa ja saatiin Tapelle jopa ensimmäinen meriitti: SV-I! Poika oli koko tilaisuuden ajan järkyttävän kauniisti eikä ottanut stressiä mistään ja esitti itsensä ihan kuin se olisi ollut kotona pyörimässä! Kokonaispisteet 68.2 on kyllä hehkuttamisen arvoiset, vaikka täydet pisteet olivatkin 80. Tauno oli todella hieno ja kotiin päästyään se sai ensinnäkin seuraavan päivän vapaaksi ja roppakaupalla herkkuja ruoan sekaan ja vielä niidenkin lisäksi herkkuja! Kotona tätä hehkutettiin koko ilta ja kaikki Taunon käsittelijätkin sai muutaman ylimääräisen ja ihan kunnialla ansaitun vapaapäivän – paremmin ei missään nimessä olisi voinut mennä ja näin onkin hyvä avata Riekontorppalaisten meriittilistat!

​

Hikirääkkiä ja ikivihreää, 6.6., kirjoittajana omistaja. 201 sanaa

​

Tauno oli tänään todella reippaalla tuulella jo, kun hain sitä tarhasta talliin. Muut hepat olivat jo päässeet laitumelle ajat sitten, mutta edelliskesän kamalan kaviokuumeen vuoksi Tauno joutui totuttelemaan ruohoon pidemmän hetken kuin muut hepat. Ori oli hieman pöllämystynyt, kun muita ei oikeastaan ollut näkyvillä, mitä nyt sairaskarsinassa seisova Ransu yritti mustaa suokkia moikkailla. Varustuksen aikana sain hampaista käteeni muutamaan otteeseen, mikä tarkoittikin kelpoa kostoa: hikirääkki.

 

Kentälle päästyämme nousin reippaasti selkään ja pitkien alkukäyntien jälkeen aloitimme heti pyörimisen. Tauno käveli reippaasti, ravasi yhä reippaammin ja laukannostoissa yritti lähteä sikamaisesti ryöstämään. Annoin pojan hetken päästellä höyryjä, joten nousin kevyeeseen istuntaan ja annoin hevoselle astetta pidempää ohjaa – näinpä Tauno kulutti muutaman kierroksen verran turhia energioitaan ja loppuliikutuksen ajan ori toimi oivallisesti. Hiki nousi kummallekin pintaan suhteellisen nopeasti, joten jouduimme väliin ottamaan pitkiäkin käyntitaukoja, mistä ori ei tietenkään turhia valittanut.

​

Ratsastuksen jälkeen kävin tallissa purkamassa hepan varusteistaan ja raahasin ponin letkun luokse ulos. Tauno oli hikoillut koko selkänsä märäksi, joten huuhtelin sitä pidemmän hetken paahtavassa auringonpaisteessa. Vaikkei Tauno yleensä vedestä kauheasti pidä, se seisoi nyt kiltisti paikallaan ja ummisti silmänsäkin hetkeksi. Tämän jälkeen kuivattelimme vihreän ruohon ääressä, jonka jälkeen veinkin Taunon suoraan tarhaan ja jäin vielä hetkeksi katselemaan, kuinka kulomusta poika pyöri itsensä täysin hiekkaiseksi.

​

Pesupäivä 10.10., kirjoittajana omistaja. 146 sanaa

​

​Tauno oli jo muutama kuukausi sitten päässyt kisaeläkkeelle suoritettuaan hyvin useammat kisat, mutta tänään oli sen puolivuosittaisen hemmottelupäivän aika. Ori huollettiin kisaamisen ajan erityisen hyvin, mutta koska Tauno on yhä tallimme upeimpia hevosia, pidetään sen erikoiskohtelusta vieläkin kiinni. Vaikka talli olikin täynnä nuorempia herroja vailla liikutusta, vaihdoin Taunon ratsastuksen nopeaan juoksutukseen ja lääppimispäivään! Ori oli juoksutuksen jälkeen oikeastaan hyvin pirteän oloinen sitoessani sitä kiinni vesikarsinaan pesuaineiden keskelle. Jo vanhentunut Tauno seisoi kiltisti paikallaan huuhdellessani sen läpikotaisin ja hieroessani siihen hyväntuoksuista shampoota. Pian ori kuitenkin tylsistyi seisomiseen ja jouduin keskeyttämään vaahdottamisen useampaan kertaan siirtäessäni orin huomion johonkin muuhun. Pesu kuitenkin itsessään hoitui kuten aiempinakin vuosina – helposti. Kun ori sai naamansa eteen päiväheinänsä, sain hoitaa homman loppuun murheitta. Trimmasin orin vuohiskarvat ja viimeistelin vielä pesemällä orin hännän ja letitin sen harjan kiinni puhtauden ylläpitämiseksi. Kolmen viikon päästä olisi vielä Suomenhevosten Laatuarvostelutilaisuus, johon Tauno lähtisi ensimmäisenä Riekontorpasta – nyt jännittämään.

bottom of page