Drop Dead Cynical oli paras nimi, joka tälle tammalle olisi voinut antaa. Sintti on katkera ja välillä pahansuopa tamma, joka tietää oman arvonsa – ts. yliarvioi useasti itsensä, mutta antaa arvioida. Tammalla on egoa vaikka muille jakaa ja loukkaantuu todella helposti, eikä anna kenenkään kävellä ylitseen. Tamma itse tykkää tyrkkiä ja testailla rajoja, koska kun tammaa toruu, niin se saa näyttää entistä happamampaa naamaa ja esittää todella loukattua. Nätimmin Cynthiaksi kutsuttu neiti on todellinen norjalainen prinsessaponi, jota voisi verrata yläastelaiseen pissikseen, joka luulee olevansa kaikkia parempi ja joka terrorisoi itsensä alapuolella olevia. Tamma on juurikin sellaista ”kaikki mulle hetinyt, mieluiten vaikka eilen”-sorttia, joka kiukuttelee kuin mikäkin viisivuotias, joka ei saanut tahtoaan läpi, oli kyse sitten ihan mistä tahansa.

​

Taluttaessa Sintti osaa onneksi käyttäytyä, kunhan tammaa ei kisko tai kunhan ei jää jonkun tallilaisen kanssa suustaan kiinni, muuten tamma vetää suoraan sanottuna vesimelonin nenäänsä ja rupeaa kiukuttelemaan. Kavio heiluu kovaa ja korkealla, kun neiti Silli kuopii alleen haudan taluttajalle valmiiksi. Muille hevosille Sintti on kyllä mukava eikä se ole millekään elävälle vaarallinen, mitä nyt vaan on turhan herkkänahkainen ja rasittava. Sen täytyy saada oma tilansa ja aikansa, niin se ei rupea terrorisoimaan koko tallia. Tamma kunnioittaa kaikkea liikkuvaa niin pitkään kun Sinttiä itseään kunnioitetaan ja harmonia pysyy – ainakin yleensä.

​

Hoidettaessa Sintti on suhteellisen kärsivällinen, kunhan hoitohetki ei veny turhan pitkäksi. Tamma kyllä suuttuu jos harjat eivät ole oikeanlaisia ja jos hoitaja liikkuu liian nopeasti. Kunhan jaksaa itse nauraa tamman kettuilulle, niin kaikki menee todella hyvin. Sinttiä ei pidä ottaa liian tosissaan, koska silloin tamma tietää päässeensä niskan päälle ja silloin pomotus vasta alkaakin. Tamman varustaminen onnistuu hyvin, kun neiti on käytävällä kiinni eikä se pääse maistelemaan satulaa.

​

Ratsuna Sintti on vähän kiikun kaakun. Tamma on herkkä ja mukava ratsastaa, jos ratsastaja ei ole kovakätinen, -jalkainen tai epätasapainoinen. Sintti ei anna anteeksi ratsastajan virheitä mitenkään helposti, vaan enemmänkin alkaa vaatimaan ratsastajalta lisää. Tamma on silti suhteellisen helppo hevonen, sillä se on todella notkea ja kevyt, eikä se kiukustuessaankaan lähde painamaan kuolaimelle. Tamma on silti siitä paha tapaus, että suuttuessaan sillä keittää herkästi yli ja niin nousee jompikumpi pää suhteellisen kevyesti ilmaan.

​

Sileällä Sintillä riittää keskittymiskyky ja kärsivällisyys, ja tamma tykkää koulutehtävien vääntämisestä ja tekisi sitä mielellään pitkään. Tamman ehdotonta suosikkia on pohkeenväistöt ja muut taivuttelutehtävät, joissa se pääsee näyttämään notkeuttaan. Laukkatehtävät eivät taas ole Sintin lemppareita, sillä tamma muutenkin pitää laukkaamista enemmänkin esteaskellajina – mieluummin se ravaisi jalat pitkänä useamman tovin.

​

Esteitä tamma hyppää todella mielellään ja sillä on kovan kapasiteetin lisäksi mieletön hyppysilmä ja yleisemmin se antaa esteillä ratsastajan virheet anteeksi kuin sileällä. Tamma on varmajalkainen eikä se kieltele turhaan ja ennemminkin hyppää esteen keskelle jos tie on vino, kuin kieltäisi tai juoksisi ohi. Jos ratsastaja tekee ihan mielettömiä virheitä tai vain istuu kyydissä, niin tamma ottaa sen itseensä ja lopettaa työskentelyn kuin seinään – Silli ei voi sietää matkustajia selässään. Maastoesteillä tamma toimii yhtä hyvin kuin kentälläkin, se on ehkä asteen tai parin verran luotettavampi ja varmempi hyppääjä metsän keskellä.

​

Kisapaikalla Sintti on entistä kevyempi, mutta myös entistä herkempi. Tamma ei välitä muuten ympärillä hääräävistä ihmisistä tai eläimistä, mutta kisapaikalla prinsessa vaatii itselleen enemmän tilaa ja enemmän aikaa rauhoittua, ja silloin saattaa kyllä takajalka ojentua aika nopeasti toisia hevosia ja käsittelijöitä päin – sen takia Sillin kanssa tykätään seistä mahdollisimman kaukana kaikesta hälinästä.