Kuten mainittu, Varangiaanit asustelevat Norjan pohjoispäässä, suhteellisen lähellä Suomen ja Norjan rajaa, josta on kaunis näkymä jokaiseen suuntaan mihin pää vaan jaksaa kääntyä. Tarkemmin asutuksemme on pienehkössä Granen kunnassa, eli saamme harrastaa suurella alueella aivan omassa rauhassamme. Tallin lähellä on kuitenkin kaikeksi onneksi pieni vapaapalokunta ja ambulanssihelikopteri, eli ei meille kukaan kyllä mihinkään myöskään kuole, vaikka piilossa olemmekin.

​

Meillä on muihin Norjan talleihin verrattuna aika paljon enemmän tilaa ja olemme ottaneet siitä kaiken irti! Tallin pihamaalla on neljänkymmenen hevosen päätalli ja kaksi pienempää, noin kymmenen hevosen tallia ja tarhat ovat suuret. Kesälaitumia meillä ei pahemmin ole, muutama hassu metsän keskellä. Tallin ympäristössä kulkee vaellusreittejä, joille saa hevostenkin kanssa lähteä puikkelehtimaan, mutta tallin ohi kulkee isompi autotie Granen keskustaan joss on hyvä ottaa kunnon laukkapätkiä. Peltoilu ei meillä oikeastaan onnistu, kirottu Norjan luonto.

​

Pihalta löytyy kaiken lisäksi kolme kenttää, maneesi ja lähimailta pienehkö maastoesterata, jotka ovat jokainen melkein päivittäin käytössä. Kaksi isompaa kenttää ovat kookkaita, kolmas on pienempi "juoksutuskenttä", jossa ratsastaminen käy helposti ahtaaksi, mutta liinan päässä tai vapaana juoksuttamiselle on parhaiten tilaa. Tallin takaa löytyy myös pyöröaitaus, joka ei kylläkään ole kauhean aktiivisessa käytössä.