Riekontorppa

Kaapo toi Riekontorppaan mukanaan täysin uutta verta, ja saimme yllättyä iloisesti myös oriin asenteesta. Kaapo on mieletön työskentelijä, se tykkää puksutella kaikkien alla reippaasti eteenpäin, eikä se turhaan asioista lintsaile. Taluttaessa saa vähän varoa, Kaapolla on tapana välillä hyppiä päälle säikkyessään olemattomia asioita – toisaalta se saattaa hypätä myös päinvastaiseen suuntaan ja silloin on helpointa vain päästää narusta irti, muuten saat raahautua kimon perässä pidempäänkin.

Hoidettaessa Kaapo on todella mukava, ori on todella ruunamainen jokaisessa tilanteessa, mutta se tulee parhaiten esille hoitotoimenpiteiden aikana. Kaino seisoo kiltisti paikallaan ja nuokkuu, eikä oikeastaan kiinnostu mistään, mitä ympärillä tapahtuu. Kaapo on vähän herkkä, se kutisee helposti ja siksi tykkää kovista harjoista enemmän kuin pehmeistä, mutta ori ei kyllä osaa edes valittaa pahaa tunnetta. Varustus sujuu jos vain pystyy itse pitämään pokkaa. Kun Kaino yrittää perseillä ja pelotella, meno on enemmänkin naurettavaa ja hupaisaa, mitä kaikki tallilaiset aina kokoontuvat katsomaan, varsinkin kun Kaapo ei ole ihan varma siitä, mitä sen oikeasti pitäisi edes tehdä.

​

Ratsuna Kaapo on monipuolinen. Se toimii loistavasti sileällä, esteillä, maastossa ja maastoesteillä, eikä sille mikään ole mitenkään vaikeaa. Ori soveltuu helposti kaikkien ratsuksi, sillä Kaapoa voi ohjata kaikilla avuilla ilman minkäänlaisia ongelmia – ori toimii istunnalla, jaloilla ja käsillä ja myös kaikilla samaan aikaan! Kaapo on alkuun hyvin etupainoinen, mutta hyvien alkuverryttelyjen jälkeen se alkaa näyttämään ihan oikealta hevoselta. Sileällä oriin suurin ongelma on tasapainon löytäminen askeleen lyhentyessä, se tuppaa kaatumaan hieman oikealle suunnasta riippumatta, eikä syytä ole oikeastaan löydetty. Oria pitää silti ratsastaa mahd. tasapainoisesti itse eteen, jotta se yrittäisi kulkea oikein päin itsekin.

​

Esteillä ja maastoesteillä Kaapo on suorastaan liekeissä. Oriilla on hyvä hyppytyyli, eikä missään tekniikkaan liittyvässä ole moitittavaa – mitä nyt vähän saattaa kuumua, jos ei pääse itse hallitsemaan laukan nopeutta. Hetken se saattaa kiukutella, mutta loppujen lopuksi Kaino nöyrtyy ja osaa laukata myös ratsastajan apujen alla, ei se ilkeyttään yritä pelleillä, mitä nyt omaa nuoren hevosen reippauden ja tekemisenhalun.

​

Maastossa ja kisapaikoilla Kaapo on alkuun vähän rauhaton, olisi mielellään koko ajan menossa ja pysähtyminen on oriille vaikeaa. Kisaverkassa kuitenkin yleensä rauhoittuu nopeasti, kun sille näyttää, että nyt pitääkin pistää taas parastaan! Maastossa Kaino rentoutuu saatuaan ravattua hetken, laukkaa ori ei ole koskaan oikeastaan meinannut jaksaa maastossa nostaa, vaan se pitää rumasti ratsastaa (lue: ajaa) eteen, jotta se edes yrittäisi.