Riekontorppa

Kaunon Kultatähden vierelle olin haaveillut toisen Kultapiiskun varsan ja kun huomasin, että sellainen oli myynnissä, otin heti kasvattajaan yhteyttä ja hankin Riekontorppaan uuden Kultapiiskuisen varsan! Kaunon Kultaliekki, eli tutummin pelkkä Lisse, ei ole ehkä yhtä kaunis kuin meidän Taimemme, mutta melkein voisin lyödä vetoa, että tämä tamma on hienompi! Lisse on käytökseltään hyvin taimimainen ja tammat erottaakin pitkälti vain ulkonäöstään, mutta Lissen tunnistaa myös siitä, kuinka siitä näkee heti ensisilmäyksellä, että se on ehdottomasti tulevaisuudessa kirkas tähti!

​

Yleisesti ottaen Lisse on reipas mutta rento, eikä sen kanssa tarvitse turhia tuskailla koskaan. Tamma on hyvin lupsakka ja se tykkää ihmisistä, mikä tekeekin yhteiselosta todella helppoa. Tammalla on tapana hurmata ohikulkijat hörisemällä lujaan ääneen, kun ei se ehkä ulkonäöllään ketään sen suuremmin hurmaa. Onhan se aika sympaattisen näköinen, vaikkei mikään söpöysnäyttelijöiden voittaja olekaan! Lissen saa antaa kenelle tahansa kävelytettäväksi, sillä tamma seuraa perässä turpa maata hipoen ja hiljaa päristen. Tamma pitää jatkuvasti jotain suloista ääntä, eikä sitä voi kukaan oikeastaan vastustaa – tämä tamma saa varmasti eniten haleja kaikkiin hevosiimme verrattuna!

​

Hoidettaessa Lisse on kuitenkin usein levottoman tuntuinen. Tamma ei malttaisi seistä paikallaan, kun se tietää, että pian pääsee tekemään töitä! Tästä syystä varusteet kannattaa hakea paikalle vasta, kun Lisse on puunattu ja muuten saatu kuntoon, sillä muuten edes harjauksesta ei tule mitään. Lissellä on mieletön työmotivaatio, mutta se tuottaa vaikeuksia siinä vaiheessa, kun joku nuorikko haluaa tammaa hoitaa. Kun Lisse on saanut varusteet päälleen, ei se malta enää pysähtyä hetkeksikään. Kisapaikoilla tämä tuottaa vaikeuksia siinä vaiheessa, kun tammaa yritetään varustaa parkkipaikalla muiden hevosten ympäröimänä.

​

Ratsuna Lisse on hyvin reipas, mutta jarrut eivät koskaan jää kentän reunalle, joten tamma sopii melkeinpä kenelle tahansa. Tämä neiti ei turhaan ota kierroksia kovista avuista, vaan yrittää aina parhaansa mukaan tehdä kaikki tehtävät oikein.  Alkuverryttelyt ovat tamman mielestä aina turhia, sillä heti kun ohjat kerätään, olisi Lisse valmis jo menemään. Pitkin ohjin kannattaakin tamman kanssa verrytellä menemään, sillä silloin se on useasti rennompi kuin lyhyellä ohjalla, mutta se silti alkaa kasaamaan itseään ja toimimaan pyöreästi. Yleisesti muutenkin Lisse on paljon herkempi painoavuille ja välillä kuuro kuolaimelle, joten muutenkin tamma toimii todella hyvin pitkälläkin ohjalla.

​

Sileällä tamma on todella hyvä. Se jaksaa yleensä vääntää pitkään samoja tehtäviä tylsistymättä, eikä Lissen mielestä mitään tehtävää voi toistaa liian useasti. Tammalla on pehmeät askellajit, vaikkakin laukan jälkeinen ravi voi olla hieman pompottava. Tammaa ei kuitenkaan haittaa ratsastajan päätön pomppiminenkaan, sillä Lisse tuntuu ymmärtävän omaavansa hieman mielenkiintoisemmat askellajit. Esteillä Lisse on ihan hyvä, vaikka aina voisikin olla vähän parempi. Lissellä on loistava hyppytyyli, mutta lähestymiset tuottavat aina jonkin verran ongelmia, siinä tamma tarvitseekin paljon tukea ratsastajaltaan. Lisse ei oikeastaan turhaan kieltele, mutta jos selässä vain matkustaa mukana, ei tamma suostu hyppäämään.

Kisapaikoilla Lisse ei ole niitä hevosia, joita halutaan tulla kehumaan ulkonäkönsä puolesta, mutta yleensä tammaa ja ratsastajaa saatetaan tulla kehumaan loistavan näköisestä radasta ja sulavasta yhteistyöstä! Ehkäpä Lisse kompensoi ulkonäköään mielettömällä ratsastettavuudella, tai sitten se on vain syntynyt voittajaksi. No ei, vitsit vitsinä, onhan Lisse myös oikein kaunis, rakenteeltaankin oikein hyvä, mutta ei se emänsä kauneutta kyllä harmillisesti perinyt.