Riekontorppa

Meidän Pete onkin vähän mielenkiintoisempi kaveri. Ori on samaan aikaan rehti ja mukava, mutta samalla myös todella vaativa ja välillä jopa kylmäkiskoinen ja ilkeän oloinen. Ihan nuorimmille hevosta ei voi antaa, sillä se käyttää hyödykseen kokemattomuutta tilanteesta riippumatta ja nousee niskan päälle melkeinpä huomaamattomasti. Taluttaessa saa ketjun kietoa visusti turvan ympäri, sillä muuten sitä onkin hevonen ja taluttaja pian jossakin puskassa lähellä tammojen tarhoja! Kunhan oriille näyttää heti alusta alkaen, kuka määrää, ei ongelmia pitäisi sen enempää edes ilmestyä. Tietyille tutuille ihmisille Pete ei edes yritä ryppyillä tai väittää vastaan, vaan seuraa riimunnaru pitkänä mihin tahansa.

​

Hoidettaessa Pete osaa yleisesti ottaen käyttäytyä ihan kauniisti, mutta oriilla on välillä huonompiakin päiviä. Näinä päivinä ori pistää ranttaliksi ja terrorisoi kaikkia, jotka sitä edes yrittävät hoitaa taikka kävelevät muuten vaan liian läheltä Peten karsinaa. Kamala kolina kaikuu pitkin tallia kun ori potkii karsinansa kaikkia seiniä, jos naapuri seisoikin liian kauan samassa paikassa ja niin edelleen. Harmillisesti koskaan ei voi sanoa etukäteen millä tuulella hevonen on, joten yleisestikin kannattanee hoitaa Pete suhteellisen nopeasti kuntoon, ettei se edes ehdi hermostua turhaan. Varustus sujuu miten sujuu, välillä todella ripeästi ja sujuvasti, välillä taas mikään ei tunnu onnistuvan ilman Peten älytöntä pullistelua ja vänkäämistä.

​

Ratsuna ori on kuitenkin mielettömästi mukavampi – mikäli pääsee selkään mahdollisimman nopeasti. Pete on sellainen hevonen, ettei se turhaan malta odotella, varsinkaan selkäännousun yhteydessä se ei halua venyttää seisoskelua. Joskus Pete ei meinaa päästää muutenkaan selkään ja silloin sen kanssa saa tapella hetken aikaa siitä, että missä seistään ja milloin. Kunhan satulaan saa itsensä istutettua, on Pete jo paljon rennomman tuntuinen. Alkukäynteihin ei tämän hevosen kanssa tarvitse kuluttaa kauheasti aikaa, vaikka tietenkin verryttelykin on tärkeää. Pete vain on parhaimmillaan heti alkuun ja sen kanssa kannattaa aina aloittaa työskentely mahdollisimman nopeasti.

​

Pete on sileällä todellinen unelma. Se on kevyt niin edestä kuin takaa, ja osittain hevonen toimiikin automaattisesti. Kunhan käden pitää aktiivisena ja kevyenä, hoitaa Pete puolet hommista ihan itse, samalla tietty keskittyen ratsastajan apuihin. Ori on reipas ja miellyttävä, ja sen kaikkia askellajeja on helppo kontrolloida pienillä avuilla. Liinakko taipuu myös helposti ja on luonnollisesti hyvin notkea, joten työskentely on hyvän tuntuista ja samalla hyvännäköistä! Pete on luonnollinen kouluradoilla, niin kotona kuin kisoissakin ja kyllä sitä ohikulkijat vain jumittuvat hetkeksi tuijottamaan – Pete on kieltämättä aika upea tapaus.