Riekontorppa

Hattuvaaran Pikku Myy oli sellainen vahinko-ostos, kun ei tammaa olisi pitänyt edes hankkia, mutta ihastuin sen sukuun ja muutenkin tamman olemukseen. Saatiin tammatalliin reipas ja riekkuva nuori vahvistus, josta on todellakin iloa vielä vuosiksi. Pikkis on erikoinen yleispainotteinen, sillä se on ensimmäinen Riekontorpassa asuva hevonen, jolle piti valjakkoajoa varten varusteet hankkia. Tamma on kuitenkin todella mukava, vaikka se vähän vaikea välillä onkin, mutta se tuo selkeän piristyksen tammatallin kilttien neitien sekaan!

​

Taluttaessa tykkää kulkea pää korkealla ja kaula pitkällä, höristen kaikille jotka menevät tamman ohi. Se ei säiky mitään, mutta kiukustuu jos ei saa tehdä mitä itse haluaa. Jos Pikkis ei saa jäädä syömään juuri haluamaansa ruohonkortta tamma rupeaa nakkelemaan niskojaan ja röhkimään vihaisesti. Tämä loppuu kuitenkin narusta nykäisemällä, jolloin tamma piristyy taas ja lähtee hipsuttelemaan taluttajan perään.

​

Vaikka Pikkis tunnetaan yleensä häsläävänä ja ärsyttävänä tammana, se seisoo yleensä hoidon ajan kiltisti paikallaan pelleilemättä turhia. Tammalla on tapana seurata hoitajan puuhia korvat hörössä, haleja ja rapsutuksia vaatien, turvallaan lempeästi tökkien ja hiljaa höristen. Toisaalta Pikkis odottaa herkkuja kuin kuuta nousevaa ja saattaa pettyä pahasti, jos sille tarjotaan vain kuolaimia. Tamman varustaminen sujuu nuoriltakin ja uusiltakin ratsastajilta kevyesti, ei tamma pahasti kierroksia satuloinnista ota – tai ei ainakaan koskaan ole ottanut. Suojia Pikkikselle on yleensä vähän vaikeampi laittaa, kun tamma ei oikeastaan pidä jalkojensa hiplailusta, parhaat hoitajat tekevät homman vajaassa sekunnissa, ettei Pikkis ehdi kiukustua. Valjastus sujuu helposti myös, mitä nyt Pikkis ottaa kärryistä vähän enemmän kierroksia (hyvässä mielessä) kuin satulasta.

​

Ratsuna Pikkis on samalla helppo mutta samalla todella vaikea ja rasittava. Tamma on alkuun todella hidas ja tahmea, mutta diesel-moottorin täytyy antaa lämmetä ja sitten tamma onkin tuttu tulinen tamma, jonka pidättäminen on vaikeaa. Tamma taipuu loppujen lopuksi todella kevyesti eikä se ole muutenkaan kova kädelle, mutta vauhtia siltä löytyy ja kyllähän meidän Pikkis kiukkuuntuu, jos ei pääse päästelemään huolella. Tamma pukittaa herkästi ja vaatii selkäänsä sellaisen ratsastajan, joka antaa sille kurinpalautuksen automaattisena vastauksena perseen heittämiseen. Esteillä Pikkis toimii täsmälleen samalla tavalla, se on vaan astetta harkitsevampi kuin ensin kuvittelisi, eikä missään nimessä anna ratsastajan vain matkustaa vaan pakottaa ratsastajan tekemään omat työnsä ajallaan.

​

Kärryjen edessä tamma on parhaimmillaan. Pikkis keskittyy enemmän kun sitä ohjastetaan eikä se ole läheskään yhtä häslä.