Rakovalkeareinot

Virtuaalihevonen || kuvat © Luvat on

ROTU: suomenhevonen

SUKUPUOLI: ori

SÄKÄ: 151cm

VÄRI: voikko

SYNTYNYT: 7. maaliskuuta 2017, 4v

PAINOTUS: estepainotus

KOULUTUS: heA re 110cm

KASVATTAJA: Susiraja

OMISTAJA: VRL-14510

REK.NO: VH17-018-0645

Saavutukset: SV-II

Voikko pääsi näyttämään taitonsa heinäkuun 2017 suomenhevosvarsa-arvostelussa, ja ori toi kotiin 59.4p (rakenne 5.8, suku 10, käytöskoe 7 + 4.6, ratsastuskoe 7 + 7, luonne 18) ja arvonimen SV-II!

Luonne

Voikko ori, jonka nimeä huudellaan yleensä pitkin tallin käytäviä, on kyllä sellainen hevonen jota ei hevillä unohda – aiheutti se sitten elinikäisiä traumoja tai jotain muuta. Rakovalkeareinot, tai tutummin Reiska, on joko ilkikurisin tai maailman kiltein hevonen, täysin riippuen käsittelijästä itsestään. Jos käsittelijä, oli se sitten ratsastaja tai hoitaja, on epävarma ja harkitsee tekemisiään liian pitkään, Reiska ottaa ohjat omiin käsiinsä ja rupeaa suorastaan raivostuttavaksi. Ori on tosissaan siitä, että kumpi on alfa kaikkien kohdalla, eikä sen kanssa tule tosiaankaan pelätä sen temppuiluja, vaan yrittää päästä itse niskan päälle. Ikuista valtataistelua mistään ei tule, sillä Reiska ymmärtää nopeasti jos käsittelijä onkin luultua vahvempi. Tomeran ihmisen käsissä voikko toimii optimaalisesti, ei taluttaessa lähde repimään mihin sattuu ja pyrkii muutenkin kiltisti seuraamaan, sillä eihän alfalle uskalla edes meidän Rakovalkea pistää vastaan.

Hoitaessa peilaa suhteellisen varmasti hoitajan kyvyt, eli mitä kokeneempi, sitä helpompi Reiskakin on. Yleensä hoidetaan ihan omassa karsinassaan, tallin ollessa tyhjä oriin uskaltaa ottaa käytävälle. Reiska on vahvasti Riekontorpan koko hevosporukan alfa, ja sen ohittaminen muun hevosen kanssa on yhteenotonriski aika suuri. Yleensä seisoo kiltisti paikallaan eikä yritä turhia, mutta tämäkin riippuu paljolti päivästä ja hevosen omasta tuulesta. Reiskan lempparia on ehdottomasti letityshetket, kun vaalea harja pitää saada ranskalaisin letein ojennukseen – ori sulkee silmänsä ja hörähtelee hiljaa. Varustuksessa täytyy käsittelijän ottaa 2x alfamoodi päälle, sillä Reiska suorastaan vihaa satulointia ja protestoi niin pitkälle kuin ori vaan voi.

Sileällä Reiska toimii ihan ookoosti, taipuu vähän huonosti ja hakee peräänantoon vasta melkein ratsastuksen lopussa ja ottaa takajalkansa hyvin heikosti liikkeeseen mukaan. Ori on ihan mukava ratsastaa, sillä se on herkkä ja responsiivinen, eikä sen reaktiota tarvitse odottaa puoltatoista tuntia. Reiska on ehkä vähän turhankin reipas, mutta ori ei väistä pidätteitä ja pysähtyy vaikka pelkästä istunnasta saamistaan ohjeista – eli kannattaa olla hyvin tarkka asentonsa kanssa. Reiska nostaa niin myötä- kuin vastalaukan harkitsematta kahdesti ja toimii paremmin kuin ensin kuvittelisi. Ori on kyllä todella jäykkä ja yleensä siltä pitää pyytää pitkäjänteisesti kertaakaan epäröimättä, jotta se edes harkitsisi taipumista ja muuntautumista kirahvista takaisin hevoseksi. Näyttävä se osaa kyllä olla, oriilla on isot mutta pehmeät askeleet, joissa on helppo istua mukana ilman satulaakin.

Esteillä Reiska toimii kuin unelma, kun sen ei tarvitse miettiä taipumista mihinkään suuntaan. Ori kulkee hyvin vapaamielisesti radalla ja hyppää parhaiten ilman kuolainta, koska silloin ei tarvitse ratsastajankaan miettiä liikaa siitä, että repiikö nyt hevosen mielestä liikaa syystä ja lähteekö se edes hyppyyn. Estesilmää hevoselta löytyy juuri sopivasti, se osaa etsiä ponnistuspaikan ilman ratsastajan apua ja mielellään hyppää ilmankin ratsastajaa – ja on ihan hemmetin hienon näköinen hypätessään. Maastoesteillä Reiska tarvitsee vähän enemmän rohkaisua ja tomeruutta ratsastajaltaan, mutta toimii ihan tarpeeksi hyvin sielläkin. Vesiesteet ovat Reiskan mielestä aina vähän turhan pelottavia, joten niitä hypätessä ratsastajan täytyy olla hyvin jämäkkänä, ettei päädy itse veteen.

Kisapaikalla Reiska pistää aina parastaan, verryttelystä varsinaiseen suoritukseen ja se pitää huolen siitä, että se varmasti huomataan. Ori pitää suurta meteliä itsestään ja nauttii ihmisten ihastelevista katseista täysillä – vaikkei sitä ehkä kukaan ihailisi, vaan enemmänkin naureskelisi hevosen dinosaurusmaiselle kiljunnalle.

Suku ja jälkeläiset

i. Runon Revontuli

tummanpunarautias, 152cm
KTK-II

ie. Aarniometsän Valonvälke

rt, 151cm
YLA2, SLA-II, KRJ-II, ERJ-I, KERJ-II 

ee. Riikinnevan Tuohivirsu
vkk, 155cm

ei. Mörkövaaran Vieteri 
prn, 153cm
YLA1, KRJ-I, ERJ-I, KERJ-I 

iii. Haltiasalon Ruhtinas-Melkor

VAR-I, SV-II

iie. Fiktion Airut

KRJ-I, ERJ-II, SV-II

iee. Ch Pikantin Huimatuuli 

YLA2, ERJ-II

eii. Mörkövaaran Rommitus 

KRJ-I, KERJ-I, ERJ-I, SLA-I

eie. Mörkövaaran Lauriina 

YLA1, KRJ-I, ERJ-I, KERJ-I, SLA-I

eee. Lapikasta!

SV-II

Isälinja: Runon Revontuli - Kuukarin Merlinin Parta - Haltiasalon Ruhtinas-Melkor - Rosvoruhtinas (4)
Emälinja: Riikinnevan Perinnejalkine - Riikinnevan Tuohivirsu - Lapikasta! - Selkäsaunatonttu (4)

Kilpailukalenteri

ERJ-sijoituksia yhteensä 8, joista voittoja 1

ERJ 110cm - 3 sijoitusta, joista 0 voittoa

02.08.17 Mörkövaara 110cm 3/30

03.08.17 Mörkövaara 110cm 5/30

09.08.17 Mörkövaara 110cm 5/30

Varustekaappi

ERJ 100cm - 5 sijoitusta, joista 1 voittoa

16.07.17 Teilikorpi 100cm 4/40

25.07.17 Teilikorpi 100cm 3/40

29.07.17 Teilikorpi 100cm 6/40

04.08.17 Kisakeskus Lapland 100cm 1/30

05.08.17 Kisakeskus Lapland 100cm 3/30

Valmennukset

Estevalmennus kotitallilla 18.7., valmentajana Sani. 299 sanaa

 

Olin rakentanut kentälle muutamia erikoisesteitä tämän päivän ratsukkoa varten. Valmennettavanani oli kaunis voikko suomenhevosori Reiska ratsastajansa Ainon kanssa. Olin hieman hämmentynyt heidän tulessa kentälle ilman kuolaimia, sillä en ollut pitkän valmentajanurani aikana nähnyt montaakaan hevosta kuolaimitta, saati suomenhevosta. Mutta kaipa ratsastaja itse tunsi parhaiten hevosensa.

Alkuveryttelyissä Reiska oli reippaan oloinen ja vähän hätäinen. Se ei tuntunut millään malttavan odottaa esteille pääsyä. Alkuveryttelyksi tehtiin puomi-kavaletti työskentelyä ympyrällä. Ensi alkuun Reiska ei meinannut jaksaa keskittyä jalkoihinsa, mutta vähitellen alkoi jalat nousta paremmin ja Reiska lähti jopa hakemaan hieman muotoon, vaikka siihen emme keskittyneetkään.

Tänään varsinaisena aiheena oli erikoisesteet, sillä varmuutta niillä ei voinut koskaan olla liikaa. Aloitimme ensin lankkupystyllä, jonka alla oli kapea vesimatto. Reiska oli selvästi täpinöissään, kun se pääsi vihdoin hyppäämään ja tulikin reippaasti sen enempää katselematta esteen yli. Aino ei ollut oikein ehtinyt tehtävään mukaan ollenkaan, kun se oli jo ohi, joten he tulivat sen vielä muutaman kerran uudestaan. Nyt Reiska keskittyi vähän enemmän ja alkoikin yllätyksekseni ihmetellä alla olevaa vesimattoa. Aino oli kuitenkin tarkkana kyydissä, joten kieltoa ei tullut, vaikkakin Reiska hyppäsi liioitellun korkealta. Seuraavalla kierroksella este Reiska selvästi luotti ratsastajaansa, joten hyppykin oli hyvän näköinen.

Seuraavaksi jatkoimme matalalle muurille sekä havunoksista tehdylle esteelle. Näitä Reiska ei juurikaan tuijotellut, vaan hyppäsi reippaasti ja rohkeasti yli. Korotin molemmat noin metrin korkeuteen, ja Aino tuntui hieman jännittävän etenkin muuria, sillä se oli todella massiivisen näköinen. Ensimmäisellä kerralla Reiska tulikin ohi, mutta rohkaistuani ratsastajaa uskalsivat he molemmat tulla esteiden yli. Hypytkään eivät olleet mistään pahimmasta päästä vaan todella sujuvan näköiset. Loppuun tulimme vielä kerran trippelin sekä viuhkan. Ne sujuivat hyvin, vaikka trippelille meinasikin vauhti loppua kesken. Pyysin ratsukkoa tulemaan vielä kerran kaikista esteistä koostuvan radan. Reiska oli todella hyvin kuulolla, joten kaikki esteet sujuivat heti alkuun hyvin. Ratsukko saikin olla tyytyväinen tämän päivän valmennukseen, sillä heillä oli mennyt todella hyvin.

Päiväkirja

Peltohöntsäilyä 24.3., kirjoittanut omistaja. 345 sanaa

 

Tänään alkoi tallin siivous ja vuosittainen kevätremontti, joten jouduttiin tunkemaan kaikki hevoset kerralla ulos. Tammat pääsivät viimekesäiselle, mutaiselle laitumelle kun orit veivät kaikki tilat tallin pihasta kentät mukaan lukien. Oli kaksi oria, jotka pitäisi mielellään tarhata yksin, mutta kas kummaa – tila loppuikin silti kesken. Näinpä jouduttiin katsomaan, että sopeutuisivatko Tauno ja Reiska tarhailemaan keskenään, vaikka epäilykset olivat suuret. Anssi ja Assi saivat hommakseen väsyttämään Taunon vaikka maastolenkillä, kun taas minä jäin huolehtimaan Reiskan liikutuksesta. Kun kumpikin ori olisi väsynyt, ei tarhassa pitäisi sen suurempaa selkkausta tapahtua. Aurinkoisen päivän kunniaksi kaikki oli raahattu tallista ulos ja sinne ei ollut enää asiaa, joten kaivoin kasasta Reiskan suitset ja varustin hevosen ennen lähtöä pellolle.

 

Pelto oli epäilyttävästi tammalaitumen vierellä, mutta odotukset olivat korkealla. Annoin oriin hetken höristä tammoille, joita yhtäkään ei kiinnostanut tippaakaan ennekuin keräsin ohjat käsiini ja pyysin Reiskaa eteenpäin. Se lähti löntystelemään hieman löysän pohjan päällä innokkaasti ja annoin sen kulkea omia reittejään hetken. Auringon paistaessa oli kiva kuunnella iloisen hevosen pörinää ja istua selässä miten sattuu ilman satulaa. Voikko oli kuitenkin reippaalla tuulella, joten pyysin siltä rauhallista ravia. Niin ja siis Reiskalta taisi unohtua, mitä merkitsee sana rauhallinen.

 

Parin reippaan ravikierroksen jälkeen pyysin Reiskalta laukkaa ja se nosti sen äänekkäästi röhkäisten! Ori laukkasi tarmokkaasti muutaman kierroksen ja kun yritin pudottaa sitä pois, niin ori kiihdytti entistä enemmän. ”No, sinähän sen päätät!” naurahdin ja löysäsin hieman ohjaa ja annoin Reiskan laukata omaan tahtiin. Ori venytti kaulaansa eteen ja alas ja kehuin sitä paljon! Ori pörisi laukkansa tahtiin ja muutaman suunnanvaihdonkaan jälkeen ori ei olisi mielellään sitä pudottanut, mutta jouduin keskeyttämään hauskuuden. Annoin sen ravailla muutaman kierroksen pää maata hipoen ja sen jälkeen olin taas tylsä ja tarkka omistajamummo joka suorastaan pakotti hevosensa kävelemään. Kotiin päästiin ja olin suorittanut päivän haasteen: väsytä nelivuotias estehevonen.

 

Annoimme Taunon ja Reiskan tavata liinojen päässä pihalla ja yleensä yksin tarhailevat hevoset nuuskivat toisiaan äänekkäästi. Yhteenottoa ei tullut vaikka seistiin rinnakkain kymmenenkin minuuttia, joten pojat pääsivät samaan tarhaan viikonlopuksi. Sunnuntaihin mennessä Tauno ja Reiska olivat hyvät ystävät ja pystyivät jopa syödä vierekkäin, joten säästimme näin tarhatilaa, kun siirsimme kaksikon lopullisesti samaan tarhaan!