Riekontorppa

Voikko ori, jonka nimeä huudellaan yleensä pitkin tallin käytäviä, on kyllä sellainen hevonen jota ei hevillä unohda – aiheutti se sitten elinikäisiä traumoja tai jotain muuta. Rakovalkeareinot, tai tutummin Reiska, on joko ilkikurisin tai maailman kiltein hevonen, täysin riippuen käsittelijästä itsestään. Jos käsittelijä, oli se sitten ratsastaja tai hoitaja, on epävarma ja harkitsee tekemisiään liian pitkään, Reiska ottaa ohjat omiin käsiinsä ja rupeaa suorastaan raivostuttavaksi. Ori on tosissaan siitä, että kumpi on alfa kaikkien kohdalla, eikä sen kanssa tule tosiaankaan pelätä sen temppuiluja, vaan yrittää päästä itse niskan päälle. Ikuista valtataistelua mistään ei tule, sillä Reiska ymmärtää nopeasti jos käsittelijä onkin luultua vahvempi. Tomeran ihmisen käsissä voikko toimii optimaalisesti, ei taluttaessa lähde repimään mihin sattuu ja pyrkii muutenkin kiltisti seuraamaan, sillä eihän alfalle uskalla edes meidän Rakovalkea pistää vastaan.

​

Hoitaessa peilaa suhteellisen varmasti hoitajan kyvyt, eli mitä kokeneempi, sitä helpompi Reiskakin on. Yleensä hoidetaan ihan omassa karsinassaan, tallin ollessa tyhjä oriin uskaltaa ottaa käytävälle. Reiska on vahvasti Riekontorpan koko hevosporukan alfa, ja sen ohittaminen muun hevosen kanssa on yhteenotonriski aika suuri. Yleensä seisoo kiltisti paikallaan eikä yritä turhia, mutta tämäkin riippuu paljolti päivästä ja hevosen omasta tuulesta. Reiskan lempparia on ehdottomasti letityshetket, kun vaalea harja pitää saada ranskalaisin letein ojennukseen – ori sulkee silmänsä ja hörähtelee hiljaa. Varustuksessa täytyy käsittelijän ottaa 2x alfamoodi päälle, sillä Reiska suorastaan vihaa satulointia ja protestoi niin pitkälle kuin ori vaan voi.

​

Sileällä Reiska toimii ihan ookoosti, taipuu vähän huonosti ja hakee peräänantoon vasta melkein ratsastuksen lopussa ja ottaa takajalkansa hyvin heikosti liikkeeseen mukaan. Ori on ihan mukava ratsastaa, sillä se on herkkä ja responsiivinen, eikä sen reaktiota tarvitse odottaa puoltatoista tuntia. Reiska on ehkä vähän turhankin reipas, mutta ori ei väistä pidätteitä ja pysähtyy vaikka pelkästä istunnasta saamistaan ohjeista – eli kannattaa olla hyvin tarkka asentonsa kanssa. Reiska nostaa niin myötä- kuin vastalaukan harkitsematta kahdesti ja toimii paremmin kuin ensin kuvittelisi. Ori on kyllä todella jäykkä ja yleensä siltä pitää pyytää pitkäjänteisesti kertaakaan epäröimättä, jotta se edes harkitsisi taipumista ja muuntautumista kirahvista takaisin hevoseksi. Näyttävä se osaa kyllä olla, oriilla on isot mutta pehmeät askeleet, joissa on helppo istua mukana ilman satulaakin.

​

Esteillä Reiska toimii kuin unelma, kun sen ei tarvitse miettiä taipumista mihinkään suuntaan. Ori kulkee hyvin vapaamielisesti radalla ja hyppää parhaiten ilman kuolainta, koska silloin ei tarvitse ratsastajankaan miettiä liikaa siitä, että repiikö nyt hevosen mielestä liikaa syystä ja lähteekö se edes hyppyyn. Estesilmää hevoselta löytyy juuri sopivasti, se osaa etsiä ponnistuspaikan ilman ratsastajan apua ja mielellään hyppää ilmankin ratsastajaa – ja on ihan hemmetin hienon näköinen hypätessään. Maastoesteillä Reiska tarvitsee vähän enemmän rohkaisua ja tomeruutta ratsastajaltaan, mutta toimii ihan tarpeeksi hyvin sielläkin. Vesiesteet ovat Reiskan mielestä aina vähän turhan pelottavia, joten niitä hypätessä ratsastajan täytyy olla hyvin jämäkkänä, ettei päädy itse veteen.

​

Kisapaikalla Reiska pistää aina parastaan, verryttelystä varsinaiseen suoritukseen ja se pitää huolen siitä, että se varmasti huomataan. Ori pitää suurta meteliä itsestään ja nauttii ihmisten ihastelevista katseista täysillä – vaikkei sitä ehkä kukaan ihailisi, vaan enemmänkin naureskelisi hevosen dinosaurusmaiselle kiljunnalle.