Riekontorppa

Riekontorpan Lounanlohtu on.. no, ainutlaatuinen. Tamma on perinyt kummaltakin vanhemmaltaan suoraan sanottuna parhaat puolet, mutta sitä omaa temperamenttia löytyy kyllä myöskin paljon. Terhiksi ristitty ruunikko on aina ollut todella mukava, pienenäkin neiti oli hyvin utelias eikä pelännyt ihmisiä, eikä se ole siitä mihinkään muuttunut. Tasainen luonne jokaisessa tilanteessa on tietenkin arvokas, mutta emmepä olisi uskoneet saavamme näinkin hienon varsan käsiimme. Terhi on kävellessään suhteellisen vikkelä, mutta taluttaessa tamma löntystelee mielellään taluttajan perässä – välillä yrittäen kiihdyttää ohi, jospa silloin pääsisi talliin taikka tarhaan nopeammin.

​

Hoidettaessa Terhi on totisen leppoisa, seisoo horjumatta paikallaan ja napostelee heiniään. Tamma ei ole koskaan ollut turhan herkkä juuri mistään ja hoitohetket ovat rentouttavia, oli hoitajalla sitten miten kiire tahansa – pelkästään Terhin seurassa oleminen rauhoittaa. Tamman varustaminenkin on mukavaa, kun nuori heppa ei pullistele yhtään vastaan ja ottaa kuolaimetkin suuhunsa oikein kiltisti. Suojista Terhi ei oikeastaan perusta eikä pidä siitä, että neidin siroja jalkoja hiplataan lainkaan. Takajalat varsinkin huitovat herkästi, kun niitä lähestytään, mutta ei Terhi ole koskaan onneksi ketään toistaiseksi potkinut.

​

Sileällä Terhi on oikein taitava – ikäisekseenkin. Tamma taitaa koulutehtäviä pitkälle, ja osittain pelkästään sen takia, että sillä on lehmänhermot ratsastajia kohtaan. Tammalla on tapana kuunnella ohjeita parhaansa mukaan ja tehdä sen verran mitä itse osaa. Epäselvistä ohjeista Terhi yrittää saada edes jotain pientä irti, vaikka se olisikin kaukana siitä, mitä ratsastaja siltä pyysi. Terhi on siinä mielessä mieletön, että se ei turhia perseile ja yrittää aina parhaansa, eikä suutu edes vaikka ratsastajalta tulisi turhankin tiukkoja apuja.

​

Terhillä on todella hyvät, letkeät askeleet, joissa on helppo istua mukana. Varsinkin Terhin laukka on vertaansa vailla, ja sen huomaa erityisen hyvin esteitä hypätessä. Vaikkei Terhin hyppykapasiteetti ole mitenkään iso, tamma kuitenkin osaa ja tykkää hypätä! Terhillä on vain tapana jo vajaan metrin radoilla kuumua turhanpäiten ja ruveta hankalaksi hallittavaksi, joten isompia sillä on turha hypätä.

​

Kaiken tämän lisäksi tamma on todella letkeä ja helppo valjakkohevonenkin. Kisapaikoilla Terhi on aina täysillä menossa mukana ja hirnuu ohikulkeville hevosille iloisesti, eikä jätä ohikulkijoita kylmäksi. Tamma tunkee itsensä aina kaikkien syliin ollessaan rapsutuksia vailla ja onneksi se on aina naurujen kera saanut sylillisen haleja ja silityksiä! Radalla Terhi on hieman hajamielinen alkuun ja sen takia alkuverryttelyt ovat suorituksen kannalta elintärkeäät.