Riekontorppa

Isänisä Taivaan Vallat oli punarautias pienhevosori suurella sydämellä, mutta melkein yhtä suurella egolla. Tauno on isältään Tahvolta perinyt huonot käytöstavat, jotka on ollut kummaltakin vaikea kytkeä pois. Pieni punainen hevonen oli eittämättä hyvin rasittava tapaus, mutta taitava se kyllä oli – se hevonen osasi kotona kouluasiat paremmin kuin hyvin, ja kisakentillä se pisti parastaan ja osasi jopa käyttäytyä. Tahvolla oli joustavat ja näyttävät liikkeet, joiden avulla siitä tuli kyllä kisapaikkojen suosikki. Tahvo kuoli ähkyyn monen vuoden täydellisen palveluksen jälkeen.

​

Isänemä Taijan Vekslaus oli tallinsa hienoin ja parhaiten pidetty tamma, joka ei välttämättä lempein yksilö ollut, mutta upea senkin edestä. Vera oli tasainen ja simppeli hevosen kokoinen kulomusta, joka tykkäsi rauhallisesta menosta. Se oli kova halailija, mutta erityisen kiivas huonoina päivinään, joita sattui olemaan enemmän kuin usein. Vera tiesi omat rajansa, mutta hoitajien rajoja se testaili päivittäin, oli sitten tuttu ihminen tai ei. Tämän tamman varustamiseen tarvittiin aina useampi henkilö ja kisapaikoilla tamma teki varustamisesta vielä kahta suuremman show’n. Kentällä se oli kuitenkin hyvin helppo, ja se oli enemmän koulupainoitteinen kuin estehevonen, sillä Veralle ei pieniin aivoihin mahtunut hyppäämisen idea, tekniikka tai edes tyyli. Vera kammoksui erikoisesteitä, joten helpointa oli jättää tamma kouluhevoseksi. Veralla oli lennokkaat liikkeet, mutta suomenhevosen tapaan sillä oli todella vahva ravi, ja se olisi varmaan ravuriksikin sopinut, jos se ei olisi vihannut muita hevosia todella vahvasti.

​

Isänisänisä Valdemar on hevoskokoinen kulomusta ilmestys, joka periyttää vahvasti ilkeän ja haastavan luonteen jälkeläisilleen, ja aina mietittiin miksi sitä edes jalostukseen tarjottiin. Totuus kumminkin on se, että Valto periyttää samalla kerralla näyttävät liikkeet, joissa on helppo istua mukana ja hyvän kestävyyden. Juoksemiseen Valto ei koskaan soveltunut, vaikka senkin isä oli aikoinaan ravurina toiminut. Tämä ori ei kuitenkaan suhteellisen kevyttä rakennettaan periytä, harmi, sillä Valtosta on niin esteille kuin koululle muotonsa vuoksi.

​

Isänisänemä Tasan Sata on hurmaava musta tamma, joka yritti periyttää luonnettaan, mutta kaikille seitsemälle varsalleen siltä tuli enemmän tamman ulkonäköä. Tamma ehti olla jalostuskäytössä monituista vuotta kotitallillaan, kunnes sen viimeisimmälle varsalle tuli jostain omituisesta syystä maksavaivoja, ja tamma siirrettiin hoitamaan kisahevosen virkaa. Sadulla ei ole yhtä näyttäviä askeleita kuin sen sukulaisilla muilla on, mutta tammalla on hyvä työmoraali ja se jaksaa puurtaa vaikka tuntikausia. Kisapaikoilla Satu on todellinen teräshermo, ja se tuntuu toimivan kisoissa paremmin kuin kotona. Tamma on kahminut estepuolella itselleen monta ykköspaikkaa melkein yrittämättä, ollessaan melkoinen automaattihevonen.

​

Isänemänisä Vinksin Vonksin oli reipas tummanruunikko ori, joka harvemmin joutui vaikeuksiin. Se hurmasi niin ulkonäöllään kuin luonteellaan ja liikkeillään, mutta eipä se oikeastaan ratsuna mikään erikoisen hyvä yksilö ollut. Vonkale oli vähän vaikea ratsastettava, koska sillä oli tapana suoraan sanoen kiukutella vääristä avuista. Ori saattoi pahimmassa tapauksessa nousta pystyyn, mutta ainakin sillä oli siihen sopiva tasapaino. Kun Vonkaleen antoi hetken rauhoittua, se malttoi taas kuunnella apuja. Suoranainen diiva se kyllä osasi olla, ja väärän ratsastajan kanssa sillä ei kyllä kisapaikalle viitsinyt ilmestyä. Ori imi kisapaikalla egoonsa vain lisää, joka oli katsojille hyväksi. Tällöin Vonkale pisti todella parastaan ja silloin se saattoi antaa anteeksi ratsastajan pienimmät virheet.

​

Isänemänemä  Taijan Aito Ja Oikea oli mustanruunikko pienhevostamma, joka oli Taunon muuhun sukuun verrattuna todellinen enkeli. Aira oli ratsastuskoulun tuntihevosena, jossa se menestyi oikein hyvin. Tamma oli luonteeltaan hyvin lempeä ja rauhallinen, josta syystä se soveltui ratsastuskoululle mitä parhaimmiten. Kasvattaja kumminkin halusi Airasta jonkinmoisen jälkeläisen, jospa siitäkin tulisi yhtä kiltti ja mukava, oltiinpa tässä taas väärässä. Airan oli tarkoitus olla tasoittavana tekijänä, kun se astutettiin temperamenttisen hevosen kanssa, mutta ketuilleen meni. Aira kävi ahkerasti ratsastuskoulun tuntien lisäksi seurakisoissa ja sattumalta se haluttiin viedä testaamaan taitojaan ”oikeisiin kisoihin”. Sielläkin tamma pärjäsi mallikkaasti, mutta ei siitä kenenkään omaa kisahevosta koskaan tullutkaan.