Riekontorppa

Kikan isä Kiertoilmaus oli komea suomenhevonen, joka pompotteli omia ihmisiään 6-0. Kirka oli kiukkuinen ja ärsyttävä ori, joka oli myöhemmillä vuosillaan entistä pahempi. Ori tappeli muiden hevosten kanssa ja tykkäsi muutenkin olla enemmän yksin kuin muiden seurassa, laidunkautta lukuun ottamatta. Kirka oli kuitenkin hieno ratsu, joka pärjäsi niin esteillä, maastoesteillä kuin koulupuolellakin. Kirka oli moniosaaja, jonka varsat saivat isältään mahtavan hyppytyylin ja työskentelymotivaation.

​

Isänisä Ilvestys oli tummanpunaruunikko suoranainen komistus, joka oli kiltti ja seurallinen ori, jota oli oikeastaan miellyttävä käsitellä ja se sekoitettiin hyvin useasti ruunaan. Ori asui koko elämänsä oriasemalla ja sille tammojen näkeminen oli kuin joulu pikkulapselle – ori melkein jopa riehaantui ja hyvin epä-Ilves tyyliin rupesi rellestämään pitkin pihaa. Yleisesti Ilves oli reilu kaveri, jota oli kiva ratsastaa, vaikkei se mikään erikoinen ratsu ollut. Se pärjäsi lajissa kuin lajissa, vaikka kouluvääntö olikin sen erikoisosaamista.

​

Isänemä Kaksoiskaarto oli hyvin perinteisen näköinen, jykevä suomenhevostamma, joka oli kotitallillaan ainakin monipuolisessa käytössä. Kamillaa käytettiin raveissa ja ratsukilpailuissa, mutta näyttelyihin tammaa ei viitsinyt viedä, kun yksistä näyttelyistä tuli melkeinpä täysinäinen lyttäys tamman rakenteen takia. Kotiinsa se kumminkin kelpasi ja onneksi sen rakenne ei periytynyt varsoille kovin vahvasti. Kamilla pärjäsi kisoissakin todella hyvin, sillä kylmäpäistä tammaa ei häslääminen ympärillä haitannut ollenkaan.

​

Isänisänisä Ihmeistys punarautias ori, joka sai nimensä sen vuoksi, että se näytti aina jotenkin ihmettelevältä ja järkyttyneeltä. Ihme oli kuitenkin suhteellisen lempeä sielu, vaikka sillä olikin hyvin paljon energiaa ja virtaa, eikä se malttanut rauhoittua esim. ratsastaessa ollenkaan – alkuverryttelyissä se keräsi vain lisää energiaa ja kisakentillä sen selässä oli pakko olla tomera ratsastaja, tai Ihme vei ratsastajaa 6-0. 160-senttinen ori oli kuitenkin hyvin iloinen yksilö, ja se tykkäsi muiden hevosten seurasta niin paljon, ettei se kestänyt hetkeäkään tyhjässä tilassa ilman muita hevosia.

Isänisänemä Ilvesniemen Iitu oli lempeä tamma, jolta löytyi tarvittaessa myös asennetta. Iitu oli rautiaankimo, 155cm korkuinen kaunotar, joka pisti parastaan aina uusien ihmisten lähettyvillä ja omien ihmistensä kanssa oli hyvin hapan ja surullisen oloinen. Tilanne mystisesti korjautui, kun Iitulla teetettiin sen ensimmäinen varsa, jonka jälkeen tamma oli hyvällä tuulella koko ajan. Iitulla oli paha hankosidevamma, jonka vuoksi sen ratsu-ura jäi todella lyhyeksi eikä se pahemmin kisannut koskaan, mutta siitä tuli todella hyvä ”kotiäiti” muutamalle kauniille suomenhevosvarsalle.

Isänemänisä Kappaleina oli mustanruunikko ja 162cm korkuinen hevonen, joka teki kaikkensa miellyttääkseen ihmisiä. Kaapo oli kutiseva tapaus, sillä oli melkein koko vuoden mittainen kesäihottuma, joka häiritsi hevosta aika paljon ja se ei pitänyt harjailusta paljoa. Kaapo oli kuitenkin reipas ja näyttävä hevonen, jolla oli joustavat ja hienot liikkeet. Kaapo menestyi kisaurallaan todella hyvin, se keräsi itselleen arvonimeä jos toista, vaikkei se ulkonäöllisesti kaunein hevonen ollutkaan.

​

Isänemänemä Kutitus oli ruunikko, 152cm, persoonallinen tamma, jolla oli paljon sanottavaa. Kutka oli iloinen mutta todella päättäväinen hevonen, jonka niskan päälle oli vaikea nousta. Tamma määräsi kaikkea ja oli porukkansa alfa, eikä mikään hevonenkaan uskaltanut käydä tammaa vastaan missään tilanteessa. Kutka oli ratsuna ihan samanlainen, hyvin herkkä ja kevyt, mutta todella ärsyttävä ja vaativa – tamma ei antanut mitään ilmaiseksi eikä se todellakaan antanut anteeksi ratsastajan virheitä. Jos ratsastaja teki jotain väärin, Kutkasta tuli kiukkuinen ja entistä vaikeampi, jonka jälkeen työskentely ei ollut mukavaa. Kutka oli kuitenkin hyvä hevonen, sillä se opetti monille että virheistä on pakko oppia tai Kutkan kanssa ei pärjännyt tallin pihaa pidemmälle. Tamma oli kisatilanteissa täysin samanlainen, vaikkakin se antoi pienten virheiden olla omassa rauhassaan.

​

Kikan emä Tähden-Lento oli punaruunikko, todellinen unelmien hevonen, kun se kauneudellaan suurin piirtein sokaisi kaikki. Tähti onneksi periytti kauniin ulkonäkönsä varsoilleen ja kaikki näyttivät suunnilleen emänsä kopioilta! Tähti oli reipas ja helppo ratsu, joka sopi kaikille tasosta riippumatta. Tähdellä oli kauniit, pehmeät liikkeet ja se toimi kaikissa lajeissa kuin kala vedessä. Tähti jätti jälkeensä 6 kaunista ruunikkoa varsaa, kun se kuoli ennen aikojaan pahaan hiekkaähkyyn.

​

Emänisä Liitoturma oli ihan yhtä upea rautias, suurehko ori, joka oli rakenteeltaan yllättävän siro ja niinpä siitä päätettiinkin saada kouluhevonen. Liikkeiltään se ei ollut paras, mutta siro hevonen sai jo varsana jalkansa hajalle, eikä nivelkulumien takia sitä viitsinyt esteille viedä. Ori jäi suurin piirtein tasolle helppo B, kun sen kanssa ei viitsinyt edes laukkatehtäviä aina suorittaa alusta loppuun. Viimeiset vuotensa Liitis vietti kotona maastohevosena, kun jalat eivät kestäneet muuta kuin räpiköimistä.

​

Emänemä Pyrstötähti oli temperamenttinen ja vahvaluonteinen tamma, joka leimautui ihmisiin herkästi. Se ei jännittänyt uusia ihmisiä, mutta näytti heille hapanta naamaa lähestyttäessä. Tämä lohikäärme hevosen muodossa oli kuitenkin reilu työskentelijä, eikä se koskaan ratsastajaansa huijannut. Tamma oli reipas, mutta pehmeä edestä ja helposti ratsastettava, vaikka energiaa oli välillä vähän liikaa. Piitun kanssa käytiin kisaamassa eniten kenttäpainotteisesti, sillä tamma oli hyvä lajiin katsomatta – se soveltui jopa kärryjen eteen. Piitu kuoli suhteellisen nuorena hiekkaähkyyn, josta sitä ei saatu toipumaan. Onneksi tamma jätti jälkeensä kolme upeaa varsaa, joista ei ihan samanlaisia hapannaamoja tullut.

​

Emänisänisä Laita Lentämään oli tummanrautias, 156cm korkuinen estepainotteinen hevonen, joka oli suhteellisen kova vastus kaikille kisakentillä. Laikku oli reipas, rehti ja rauhallinen hevonen, joka soveltui kaikkien kisattavaksi, vaikka sen kasvattaja ja omistaja kisasivatkin Laikulla kahdestaan. Ori oli yleisestikin hyvin kiva kaveri, eikä ollenkaan orimainen tammojenkaan seurassa. Vanhetessaan Laikusta tuli entistä rauhallisempi, mutta sen jalat valitettavasti petti nopeasti. Esteiden hyppääminen jouduttiin lopettamaan, mutta raudikko sai kuolla tyytyväisenä ja terveenä vanhuuteen, eikä sitä tarvinnut laittaa täyseläkkeelle koskaan.

Emänisänemä Pilotti oli 145-senttinen vaaleanruunikko pientamma, joka asui koko elämänsä kotieläinpihalla ja kuljetti lapsia pitkin lähialueita ponitalutuksen merkeissä. Pilli oli aina iloinen ja elämään tyytyväinen, eikä se turhaan koskaan pelleillyt mitään. Tammaa ei kukaan oikeastaan kunnolla ratsastanut, sillä tilan omistajat olivat sille liian isoja, joten Pillin päivittäinen liikkuminen tuli poniratsastuksesta ja tarhassa leikkimisestä. Tamma valitettavasti kuoli synnyttäessään kolmatta varsaansa, mutta varsa sentään jäi eloon. Pillin menehtyminen järkytti koko tilaa ja sen vuoksi kaksi varsoista jätettiin tilalle jatkamaan emänsä uraa – menestyksekkäästi.

​

Emänemänisä Valoilmiö oli punarautias ja suunnilleen 158cm korkuinen omistajansa ravurista ratsuksi -projektihevonen. Valle oli todella hyvä juoksija, mutta kasvattaja joutui myymään sen eteenpäin tilan loppuessa. Uusi omistaja ei ravureista oikein pitänyt ja siksi halusi Vallestaan hyvän ratsun – ja siinä hän myös onnistui. Valle oppi muutaman vuoden sisällä helpon C:n ja helpon B:n tehtäviä ja sillä pystyttiin jo viiden vuoden kuluttua hyppäämään rataa kunnolla. Vallella käytiin sen ratsuelämän lopussa muutaman kerran kisoissa, mutta hevosen oli helpompi höntsäillä vain kotona ja keskittyä ratsun tehtäviin. Vallen omistaja ei suostunut luopumaan hevosestaan missään välissä, vaikka rahakin kävi tiukalla, mutta hän sai pitää hevosensa tämän kuolemaan asti. Valle lopetettiin  30-vuotisena vanhuuden vaivojen vuoksi.

​

Emänemänemästa Ilmahehkusta ei ole paljon kirjoitettua tietoa. Kuuleman mukaan tamma oli 155-senttinen ja ruunikko, mutta sen enempää ei tamman ulkonäöstä tiedetä. Se oli kuulemma ihan perinteinen ratsusuomenhevonen, mitä nyt toimi kotona tätiratsastajan maastomopona ja välillä kentällä estehevosena. Ilmahehkun tarkkaa jälkeläismäärääkään ei tiedetä, kun tamman paperit katosivat johonkin vanhan omistajansa kuoltua.