Riekontorpan Tähtisumu

Virtuaalihevonen || kuvat © luvat on

ROTU: suomenhevonen

SUKUPUOLI: tamma

SÄKÄ: 151cm

VÄRI: punarautias

SYNTYNYT: 17. helmikuuta 2017, 4v

PAINOTUS: yleispainotus

KOULUTUS: heA re 90cm

KASVATTAJA: Riekontorppa

OMISTAJA: VRL-14510

REK.NO: VH17-018-0635

SAAVUTUKSET: Perfect

Luonne

Riekontorpan ensimmäisenä kasvattina Liinaa on pidetty suhteellisen hyvin – melkein jopa paremmin kuin muita. Kun tamma oli vielä emänsä luona, niin sitä totutettiin reippaasti ihmisiin, joka johti siihen, että Liinasta tuli mitä mukavin nuori neiti. Tamma on helppo käsitellä, sen uskaltaa luovuttaa aloittelevillekin, vaikka tietty nuoren hevosen elämään kuuluu satunnaisten asioiden säikkyminen. Taluttaessa saattaa jäädä hörisemään tarhakavereiden perään, mutta usein seuraa riimunnaru löysällä taluttajaansa minne tahansa.

Liia on helppo hoidettava, sillä tamma on tottunut jos jonkinlaiseen harjaan jo pienenä varsana. Se seisoo mielellään paikallaan, maksimissaan vaihtaa painoa jalalta toiselle. Tamma ei kuitenkaan jaksa seisoa loputtomiin paikallaan, ja alkaa suunnilleen tunnin päästä hermoilemaan ja steppailemaan, että mentäisiinkö jo? Varustus sujuu suurin pitein ongelmitta, suitsista tamma ei perusta niin paljoa. Liina välttelee kuolainta niin pitkään kuin mahdollista, joten useimmiten tammalla pidetään esim. sidepull-suitsia, jotta työskentelystä ei tulisi Liialle suurta ärsytystä.

Tamma on aina ollut hyvin reipas ratsastettava, ja aina yhtä toimelias! Liia toimii kumminkin vain tarkkojen apujen jälkeen, joten sitä ratsastaessa joutuu tosissaan miettimään mitä tekee. Tammaa ei ole vaikea kontrolloida vaikka se innostuisikin, sillä jarrut on helposti löydettävissä, mutta niin myös kaasu. Laukkatyöskentelyistä Liina innostuu herkästi, jonka jälkeen sitä saa pidätellä aika paljon, mutta yleisesti ottaen tamma on herkkä ja helppo. Tamma omaa loistavan työmoraalin, joten sitä ei ole vaikea kuitenkaan motivoida tekemään annettuja tehtäviä – enemmänkin on vaikeaa löytää vain hyvä tahti heti alkuun.

Esteillä Liina on melkein yhtä loistava, vaikka se ei löydäkään ponnistuspaikkoja itsestään. Tamma on epävarman ratsastajan kanssa itsekin epävarma ja kieltää herkemmin kuin luulisi, joten se vaatii itselleen reippaan ja pelottoman ratsastajan. Maastoesteillä Liina pelkää enemmän kuin kentällä, ja vesiesteitä tamma ei ylitä vaikka mikä olisi. Kuitenkin sillä hypätään esteitä enemmänkin piristyksen vuoksi, eikä niinkään treenimielessä viikoittain, vaikka tammalla esteitä kisataankin.

Maastossa Liia on reilu kaveri, ei ryöstele tai kisaile, vaikka toimiikin paremmin porukassa kuin yksin. Yksin maastoillessa säikkyy herkästi odottamattomia ääniä, mutta kaverin tai kaveriporukan kanssa tamma ei niitä edes huomaa.

Kisapaikoilla Liia on alkuun hermostunut, mutta verryttelyyn päästyään tamma rentoutuu ja pääsee työmoodiin heti alkuun. Radan se suorittaa aina 100-prosenttisesti, eikä koulukisoissa välitä ratsastajan tekemistä virheistä yhtä suuresti kuin esteillä. Tamma seisoo palkintojenjaossa kiltisti paikoillaan, vaikka muut steppailisivat sen ympärillä.

Suku ja jälkeläiset

i. Tilinteon Hetki
vkk, 160cm

e. Kiertotähti

prn, 160cm

SV-II

ii. Verokarhu
evm
vkk, 162cm

ie. Lintu
evm
rn, 155cm

ee. Tähden-Lento

evm

prn, 161cm

ei. Kiertoilmaus

evm

rt, 156cm

iii. Sortumaton

iie. Karhunkaatama

iei. Rumpali

iee. Johan On

eii. Ilvestys

eie. Kaksoiskaarto

eei. Liitoturma

eee. Pyrstötähti

Liinan isänisä Kiertoilmaus oli komea suomenhevonen, joka pompotteli omia ihmisiään 6-0. Kirka oli kiukkuinen ja ärsyttävä ori, joka oli myöhemmillä vuosillaan entistä pahempi. Ori tappeli muiden hevosten kanssa ja tykkäsi muutenkin olla enemmän yksin kuin muiden seurassa, laidunkautta lukuun ottamatta. Kirka oli kuitenkin hieno ratsu, joka pärjäsi niin esteillä, maastoesteillä kuin koulupuolellakin. Kirka oli moniosaaja, jonka varsat saivat isältään mahtavan hyppytyylin ja työskentelymotivaation.

Emänemä Tähden-Lento oli punaruunikko, todellinen unelmien hevonen, kun se kauneudellaan suurin piirtein sokaisi kaikki. Tähti onneksi periytti kauniin ulkonäkönsä varsoilleen ja kaikki näyttivät suunnilleen emänsä kopioilta! Tähti oli reipas ja helppo ratsu, joka sopi kaikille tasosta riippumatta. Tähdellä oli kauniit, pehmeät liikkeet ja se toimi kaikissa lajeissa kuin kala vedessä. Tähti jätti jälkeensä 6 kaunista ruunikkoa varsaa, kun se kuoli ennen aikojaan pahaan hiekkaähkyyn.

Emänisänisä Ilvestys oli tummanpunaruunikko suoranainen komistus, joka oli kiltti ja seurallinen ori, jota oli oikeastaan miellyttävä käsitellä ja se sekoitettiin hyvin useasti ruunaan. Ori asui koko elämänsä oriasemalla ja sille tammojen näkeminen oli kuin joulu pikkulapselle – ori melkein jopa riehaantui ja hyvin epä-Ilves tyyliin rupesi rellestämään pitkin pihaa. Yleisesti Ilves oli reilu kaveri, jota oli kiva ratsastaa, vaikkei se mikään erikoinen ratsu ollut. Se pärjäsi lajissa kuin lajissa, vaikka kouluvääntö olikin sen erikoisosaamista.

Emänisänemä Kaksoiskaarto oli hyvin perinteisen näköinen, jykevä suomenhevostamma, joka oli kotitallillaan ainakin monipuolisessa käytössä. Kamillaa käytettiin raveissa ja ratsukilpailuissa, mutta näyttelyihin tammaa ei viitsinyt viedä, kun yksistä näyttelyistä tuli melkeinpä täysinäinen lyttäys tamman rakenteen takia. Kotiinsa se kumminkin kelpasi ja onneksi sen rakenne ei periytynyt varsoille kovin vahvasti. Kamilla pärjäsi kisoissakin todella hyvin, sillä kylmäpäistä tammaa ei häslääminen ympärillä haitannut ollenkaan.

Emänemänisä Liitoturma oli ihan yhtä upea rautias, suurehko ori, joka oli rakenteeltaan yllättävän siro ja niinpä siitä päätettiinkin saada kouluhevonen. Liikkeiltään se ei ollut paras, mutta siro hevonen sai jo varsana jalkansa hajalle, eikä nivelkulumien takia sitä viitsinyt esteille viedä. Ori jäi suurin piirtein tasolle helppo B, kun sen kanssa ei viitsinyt edes laukkatehtäviä aina suorittaa alusta loppuun. Viimeiset vuotensa Liitis vietti kotona maastohevosena, kun jalat eivät kestäneet muuta kuin räpiköimistä.

Emänemänemä Pyrstötähti oli temperamenttinen ja vahvaluonteinen tamma, joka leimautui ihmisiin herkästi. Se ei jännittänyt uusia ihmisiä, mutta näytti heille hapanta naamaa lähestyttäessä. Tämä lohikäärme hevosen muodossa oli kuitenkin reilu työskentelijä, eikä se koskaan ratsastajaansa huijannut. Tamma oli reipas, mutta pehmeä edestä ja helposti ratsastettava, vaikka energiaa oli välillä vähän liikaa. Piitun kanssa käytiin kisaamassa eniten kenttäpainotteisesti, sillä tamma oli hyvä lajiin katsomatta – se soveltui jopa kärryjen eteen. Piitu kuoli suhteellisen nuorena hiekkaähkyyn, josta sitä ei saatu toipumaan. Onneksi tamma jätti jälkeensä kolme upeaa varsaa, joista ei ihan samanlaisia hapannaamoja tullut.

Kilpailukalenteri

KRJ - 10 sijoitusta, joista 0 voittoa

10.06.17 Kärmeniemi HeA 2/45

13.06.17 Kärmeniemi HeA 2/44

16.06.17 Kärmeniemi HeA 7/49

22.06.17 Ricota HeB 7/50

05.08.17 Mörkövaara HeB 2/30

10.08.17 Mörkövaara HeB 2/30

19.08.17 Juksula HeB 6/60

09.10.17 Team J&K HeB 6/40

13.10.17 Team J&K HeB 4/40

14.10.17 Team J&K HeB 5/40

ERJ - 5 sijoitusta, joista 1 voittoja

01.08.17 Kärmeniemi 90cm 1/30

03.08.17 Kärmeniemi 90cm 4/30

04.08.17 Kärmeniemi 90cm 2/30

05.08.17 Kärmeniemi 90cm 5/30

09.08.17 Kärmeniemi 90cm 2/30

RHLA:n tilaisuudessa 11.3. Liina palkittiin Perfect-palkinnolla, prosentein 84,444%. Mahtavaa Liia!

Varustekaappi

Esillä on vain Liinan edustusvarusteiden lisäksi hoitotavarat. Näiden lisäksi Liinalla on yleissatula, -huopa ja toiset englantilaiset suitset.

- Riimu tarhaan, ei karsinaan
- Hoito mielellään käytävällä
- Kotona treeneissä ja maastossa yleisvarusteet, kisoihin/valmennuksiin edustuskamat päälle.
- Loimet alhaalta ylös: sadeloimi, villaloimi, toppaloimi. 

Valmennukset

Päiväkirja

Estehyppelöitä 21.4., kirjoittajana omistaja. 155 sanaa

 

Liia oli heti alkuun todella reipas – kevättä rinnassa. Oman ensimmäisen kasvatin kanssa on kuitenkin aina yhtä mukava treenata ja Liina oli kyllä onneksi todella hyvällä tuulella. Tamma taisi tietää, että sai estepenkin selkäänsä, sillä se alkoi jo tallissa steppailemaan ja heittelemään päätään – kentälle päästyämme meno oli aika rallitus. Kentälle olin kasannut muutaman kivan esteen ja pakottanut Kristianin kentän reunalle puomimieheksi ja ensimmäiset hypyt olivat mielettömiä! En itse ollut hypännyt Liinalla hetkeen, vaan se oli hevoskierron vuoksi jäänyt kaikille muille ja tämä harvinainen herkku oli kyllä sen arvoista. Nuori liinakko oli ihan liekeissä, mutta se ei edes meinannut lähteä käsistä. Kristian yritti komennella meitä reunalta, mutta en meinannut edes kuunnella häntä – menin enemmänkin tamman mielen mukaan. Kun lähenneltiin Liinan kapasiteetin rajoja, niin päätimme lopettaa kyllä siihen, ettei tamman tarvitsisi turhaan väsyä. Kävimme pienillä loppukäynneillä neidin kanssa tallin pihamaan ympärillä, jossa Liinan kanssa ei turhaan käydä – siellä tamma on kuin kotonaan, vaikkei siitä mitään maastohevosta koskaan tule.