Riekontorppa

Lindan emänisä Palovana oli superhurmaava punaraudikko, joka sopi kaikille käsittelijöille. Marja peri isänsä äänen, sillä tämä ori ei kyllä antanut itsensä jäädä huomaamattomaksi – jotain ääntä oli pakko pitää. Pasi oli pirtsakka tapaus, ratsastaessa sai pitää varansa ja jarrut näkyvillä, ettei ori lähtenyt viemään ihan 6-0. Pasi oli kisakenttien ehdoton ykkönen, se osasi koululiikkeitä vaativaan B:hen asti, ja esteitä se ylitti kunnialla reilua metriä. Ori periytti varsoilleen punaisen värin ja hyvän temperamentin, eikä yksikään sen varsoista geenillisesti hermoheikko ole.

​

Emänemä Verenmaku, kaunis raudikko, ei pitänyt ihmisiä oikein minkäänarvoisina. Tamma vaikutti kiltiltä ja helpolta, mutta oikeastaan se oli hyvin välinpitämätön ihmisiä kohtaan ja vaikeissa tilanteissa tammaa ei kiinnostanut ollenkaan kenen yli se jyräsi. Mari oli harvoin kiukkuinen eikä se vihainen ollut, mutta ei se mikään miellyttävä hevonen ollut. Tamma oli silti ihan kelpo ratsu, vaikka se yleensä saneli tehtävät ja tekemiset – ei sitä voinut kukaan komentaa. Mari loisti esteillä ja saattoi jopa joskus kuunnella ohjeitakin, koulupuolella se ei koskaan menestynyt välinpitämättömyytensä vuoksi. Kun Mari sai ensimmäisen varsansa, tamma pehmeni ihmisillekin enemmän ja loppujen lopuksi siihen uskalsi lapsetkin koskea pelkäämättä kiukkuisia korvienheilahduksia.

​

Emänisänisä Korvenkaataja oli ylväs ruunikko hevonen, jolla oli tapana diivailla ja vaatia aina parasta. Kossu oli ehkä tallinsa vaikein hevonen, sillä oriille ei kelvannut mikä tahansa käsittely – harjaus vain pehmeimmillä harjoilla, satulan piti olla juuri sopivassa kohdassa ja satulavyö ei saanut olla liian kireällä, muuten ori pisti kaikessa vastaan. Kotikentillä se kulki jotenkuten hyvin, kisapaikalla se pisti ehdottomasti parastaan ja jätti koulukentillä muut kisaajat helposti kylmäksi. Esteillä Kossu ei jaksanut edes yrittää, eikä sille ”sitä oikeaa” ratsastajaakaan koskaan löytynyt, joten ori jäi koulupuolelle kisaamaan. Vaikka Kossu oli ihan hyväkäytöksinen ori, ei se voinut vastustaa tappeluja tammojen edessä – sitä ei voinut tarhata kenenkään muun kanssa, jos tammoja oli näkyvissä.

​

Emänisänemä Koivulan Killeri oli ravitaustainen tamma, joka jäi hankosidevamman jäljiltä vain unelmaksi. Kun jalka saatiin kuntoon, musta Kili pääsi ratsukoulutukseen jossa sen taidot todella huomattiin. Vaikka sen olisi vielä kärryillekin voinut laittaa, näytti tamma tykkäävän koulupuksutuksesta enemmän. Esteitä sillä ei ikinä oikein voinut hypätä ja jalasta pidettiin erityisen hyvää huolta, eikä tammaa se oikein haitannutkaan. Muutamat kisakaudet Kilin elämässä jäivät lyhyeksi sen jalan vuoksi, mutta hieno kisaheppa se todella oli! Kili käyttäytyi kisapaikoilla ihan yhtä siivosti kuin mitä kotonakin, eikä sen kanssa tarvinnut jännittää vieraillakaan paikoilla.

​

Emänemänisä Verästävä oli geenillisesti hieno hevonen, mutta luonteeltaan raudikko oli suorastaan hupsu. Se oli komea ja jykevä, mutta toisaalta hyvin ruunamainen ja helppo käsiteltävä, eikä ollenkaan missään tilanteessa orimainen. Veikko oli hilpeä hevonen, joka harvoin oli edes allapäin – yleensä vain kipeänä. Ratsuna se oli kevyt ja sulava, mutta ei sitä ollut helppo ratsastaa, sillä intoa riitti! Ilopukkeja lenteli milloin sattuu ja hevonen saattoi nousta pystyynkin jos kovin iloisella tuulella oli, eikä sitä sen vuoksi viitsinyt kisakentillekään viedä. Kotona se toimi oivallisesti ja periytti jälkeläisilleen ihan näyttävät liikkeet.

​

Emänemänemä Vieno-Vire oli ujo ja herkkä suomenhevostamma, joka arkoi uusia tapahtumia ja ihmisiä, vaikka se ei pakokauhuun koskaan sortunut. Vire oli simppeli hevonen, sille riitti päivittäinen hoito ja ruoka, eikä se kerännyt esim. ylimääräistä energiaa vapaapäivistään – kunhan se sai vain joka päivä jonkin verran huomiota. Ratsuna oli hyvin vaatimaton, ei osannut helpon B:n tehtäviä pidemmälle, eikä Vire oikein esteistä perustanut, yleensä vaan pelkäsi niitä. Ensimmäisten varsojensa jälkeen Vire reipastui ja viimeisinä elinvuosinaan uskalsi jopa höristä tuntemattomille ihmisille.