Vampiaani
Virtuaalihevonen || kuvat © Luvat on
PAINOTUS: yleispainotus
KOULUTUS: heA re 100cm
KASVATTAJA: Susiraja
OMISTAJA: VRL-14510
REK.NO: VH17-018-0503
ROTU: suomenhevonen
SUKUPUOLI: tamma
SÄKÄ: 142cm
VÄRI: kulomusta
SYNTYNYT: 4. helmikuuta 2017, 4v
Saavutukset: SV-II, Superior Grade
Maisa on palkittu Suomenhevosvarsojen arviointitilaisuudessa toukokuussa 2017 (rakenne 7, suku 10, käytöskoe 8 + 6.2, ratsastuskoe 6.7 + 5, luonne 18 = 60.9p) ja toi kotiin palkinnon SV-II!
Luonne
Maisa on kiva, vaikkakin hiukan ujo nuori tamma, joka peri kummaltakin vanhemmiltaan hyviä ja.. no, vähemmän hyviä puolia. Äidiltään Maisa ehdottomasti peri määrätietoisuuden, jota välillä kirotaan pitkin tallin käytäviä. Tumma tamma on yleensä hyvin rento ja mukava, eikä se liioittele kiukustumistaan, mutta helpoksi en Maisaa kuvailisi. Pikkutammalla on tapana arkailla uusia ihmisiä, mutta omalle talliporukalleen se on samaan aikaan kovinkin kettumainen mutta myös kiltti Maisuli, jonka käsittelyä kukaan ei kaihda, mutta mitä kukaan ei myöskään tosissaan odota. Taluttaessa tamma kävelee joko kiltisti vierellä tai ärsyttävästi rynnii miten sattuu yli, jos se tietää minkälaisena hevosena ihmiset sitä pitää. Maisa ei lämpene uusille ihmisille nopeasti ja se saattaa olla joinain päivinä kylmä jopa omalle omistajalleen, mutta yleisesti ottaen Maisa on ihan siedettävä poni.
Hoidettaessa seisoo kärsivällisesti paikallaan pitkään ja se malttaa odottaa harjauksen ja varustuksen loppuun asti, sillä oikeastaan tämä tamma pysyy eleillä huomion vuoksi. Se saattaa joillekin hoitajille protestoida liimaamalla jalkansa lattiaan ja nakkelemalla niskojaan kun päätä pitäisi harjata. Maisa on tarkka siitä, kuka saa tehdä kaiken ja kenelle asetetaan tarkat rajat – nämä rajat voidaan ylittää lahjomalla herkuilla tai ekstra-annoksella heinää, sillä niistä herkuille perso neiti Missi ei kieltäytyisi mistään hinnasta! Varustus sujuu yleisesti ihan hyvin, mutta suojien laittamista tamma vihaa yli kaiken, vaikka se vie parhailta hoitajilta noin viisi sekuntia.
Maisa-neidillä on ratsuna monen kanssa eräänlainen viha-rakkaussuhde, sillä tammalla on pieneen kokoonsa verrattuna ihan liikaa vauhtia, mutta joidenkin mielestä se on oikein näppärä esteheppa. Maisa osaa kuitenkin myös rauhoittua hyvän verryttelyn aikana tarpeen vaatiessa. Sileällä Maisa toimii melkein kenen tahansa kanssa, joka osaa sitä oikein ratsastaa. Tamma saattaa säikkyä kulmia huonoina päivinään, eikä siitä ole silloin mihinkään, jos ratsastajakin alkaa säikkyä. Hyvin se taipuu kuitenkin helppoihin koululiikkeisiin, enimmäkseen Maisa on vain pienen kokonsa rajoittama superkouluhevonen!
Esteillä Maisa tykkää karttaa erikoisesteitä, normiesteitä tamma hyppää ihan mieluusti ja todella vauhdikkaasti. Tamma vaatii selkäänsä tasapainoisen ja järkkymättömän ratsastajan, joka ei epäröi ylittää estettä kuin estettä – ja sellaisen, joka ei todellakaan säiky putoamisia. Useimmat tamman vakituisetkin ratsastajat maistelevat kentän taikka maneesin pohjaa hyvin useasti, eikä se oli näille ratsastajille mitään uutta. Hyvä puoli Maisussa on se, että tamma yrittää kaikkensa jos sen vaan pistää yrittämään. Maastoesteille Maisaa ei ole sen kummemmin pistetty, mutta yleisesti tamma selviää niistäkin ihan kunnialla.
Kisapaikoilla Maisa saattaa hermoilla alkuun vähän turhankin paljon, mutta kunhan tamman antaa haistella ja tutkia hetken paikkoja, niin se toimii verryttelyistä itse suoritukseen asti loistavasti. Tammaa ei huoleta uudet hevoset sen ympärillä, eikä se lähde joukkopaniikkiin mukaan, vaikka kaikki muut olisivat ihan hölmöinä.
Suku ja jälkeläiset
prt, 142cm
e. Vampyyritar
hm, 146cm
ii. Valosaaste
trt, 147cm
ie. Suvisävel
prt, 153cm
ee. VIP MVA Fn Kadonnut
Kaupunkiin
hm, 147cm
KTK-II
iii. Lurjunen
iie. Valokki
iei. Suven Poju
iee. Suvivirsi
eii. Kommentantti
eie. Nasta-Tyttö
eei. Ukkospoika
eee. Ida Vedenvälke
Maisan isänisänisä Lurjunen oli rautias, 150cm korkuinen suhteellisen upea suomenhevonen, joka keräsi katseita ja huomiota siellä missä sattui kulkemaan. Ori oli hieman omituinen ratsastettava, sillä se vaati ratsastajalta hirveästi, mutta toisaalta se ei jaksanut kuunnella ohjeita juuri ollenkaan. Lurjunen oli silti helppo ja kelpo kisakaveri, jonka kanssa kuka tahansa pystyi suoriutumaan kisatilanteista kunnialla.
Isänisänemä Valokki oli tummanrautias pienhevostamma, jolta korkeutta löytyi vaivaiset 145cm. Valokki oli reipas ja miellyttävä ratsuna, mutta hoidettaessa se oli hieman kärttyisä ja suorastaan ärsyttävä. Tammalla oli tapana kiukkuilla pahimmin uusille tuttavuuksille, mutta hapan se oli myös oman tallin työntekijöille. Kisapaikoilla Valokki oli hieman kotikenttiin verrattuna reippaampi, mutta samalla entistä rennompi ja sen kanssa kisaaminen oli todella helppoa ja mukavaa!
Isänemänisä Suven Poju oli tummanpunarautias ja 154cm korkuinen suomenori, joka oli oriiksi hyvin stereotyyppinen hevonen. Se kiljui täyttä kaulaa jokaiselle ohikulkevalle tammalle ja käsittelijöiden piti oli ekstravaruillaan Pojun kanssa, ettei se päättäisi ruveta riehumaan. Ratsuna ori oli reipas mutta yksinkertainen, muttei sitä kenelle tahansa kumminkaan suotu. Sitä pidettiin kotonaan vähän muita paremmin, joten ori oli myös hyvin ylimielinen ja diivamainen. Kisapaikoilla Suven Poju oli lujaääninen ja vaati kaikilta huomiota.
Isänemänemä Suvivirsi oli vaaleanpunaruunikko, erityisen kaunis ja siro 150cm korkea tamma, joka oli melkoinen erikoistapaus. Tamma oli vaativa niin maastakäsin kuin selästä, eikä se oikeastaan luottanut ihmisiin. Tammalla oli taipumus olla ratsuna tallin vaativin, eikä se malttanut kuunnella puolikkaita käskyjä, vaan se keskittyi vain jos ratsastaja tiesi tarkalleen mitä hevoselta halusi. Kisapaikoilla Suvivirrellä oli taipumus hermostua kovasti, mitä enemmän porukkaa sattui olemaan, joten tamman kanssa kierreltiin enemmänkin pikkukisoja.
Maisan emänisänisä Kommentantti oli varsinainen kisakonkari, vaikka musta ori olikin vain 142cm korkuinen. Se kisasi aktiivisesti niin koulua, maastoesteitä kuin perusesteitäkin hyvin ahkerasti, voittaen melkein suurimmanosan kisoista, johon se jaksettiin viedä. Ori oli kisapaikoilla kuin kala vedessä, eikä se kotonakaan mitenkään huono ollut. Kome ei vaatinut ratsastajaltaan paljoa muuta kuin kehonhallintakykyä ja yleisesti hyvää itsehallintaa, sillä Kome oli sellainen hevonen, jonka motto oli suunnilleen ”istu sä, mä hoidan” niin sileällä kuin esteilläkin.
Emänisänemä Nasta-Tyttö oli leppoisa tamma, joka toimi hyvin niin aikuisilla kuin lapsillakin. Tyttö oli tummanruunikko ja noin 149cm korkea tamma, joka joutui jättämään kulumien takia esteiden kisaamisen ja yleensäkin hyppäämisen vähemmälle, mutta sileällä tamma pärjäsi erinomaisesti. Tammalla teetettiin 7 varsaa, joille jalkavaivoja ei toivottu periytyvän, ja niinhän siinä onneksi kävikin.
Emänemänisä Ukkospoika oli hopeanmusta 147cm korkuinen ori, joka oli suomenhevoseksi melkoinen unelma. Ori oli herkkä ja kevyt ratsastettava, ja se sopi suoraan sanottuna kaikkien alle. Ori oli mainio hevonen jokaiselle ja kisahevosena se oli sopivin kaikille herkkähermoisille kisaajille, sillä ori ei hermoillut turhia ja sen rento olemus rauhoitti ratsastajiakin. Koska ori oli oikeastaan erityisen hyvä niin rakenteeltaan, luonteeltaan kuin liikkeeltään, keräsi se loppujen lopuksi noin 47 jälkeläistä.
Emänemänemä Ida Vedenvälke oli hopeanruunikko, 145cm korkuinen upea tamma, joka oli oikeastaan keskivertoa parempi ratsu. Sillä oli joustavat ja helposti kontrolloitavat liikkeet, vaikkakin se oli hyvin raskas ja painoi kädelle tylsistyessään enemmän kuin yleensä. Tamma ei sileän työskentelystä kovasti välittänyt, vaan oli enemmänkin estehevosia ja kisapaikoilla Ida oli reippaampi ja hieman helpompi ratsuna. Hoidettaessa Ida oli hieman hapan, mutta yleensä se oli pahimmillaan kiimaisena, jolloin se vilautteli hampaitaan jokaiselle ihmiselle.
s. 19.04.2017 o. Riekontorpan Ainomieli SV-III i. Mielivalta
s. 01.05.2017 o. Riekontorpan Vesiraukka i. Heilin Pakkasenkauna
Kilpailukalenteri
ERJ - 22 sijoitusta, joista 5 voittoa
01.04.17 Daelwyn 90cm 2/40
10.06.17 Adina 90cm 4/35
11.06.17 Teilikorpi 100cm 3/40
17.06.17 Teilikorpi 100cm 5/40
20.07.17 Teilikorpi 100cm 1/40
26.07.17 Teilikorpi 100cm 4/40
26.07.17 Sagavik 100cm 3/24
28.07.17 Teilikorpi 100cm 3/40
02.08.17 Kisakeskus Lapland 100cm 5/30
04.08.17 Kärmeniemi 90cm 1/30
06.08.17 Kärmeniemi 90cm 4/30
07.08.17 Kärmeniemi 90cm 1/30
10.08.17 Kärmeniemi 90cm 3/30
14.08.17 Kärmeniemi 90cm 4/30
17.08.17 Kärmeniemi 90cm 2/30
17.08.17 Mörkövaara 100cm 5/30
20.08.17 Mörkövaara 100cm 2/30
28.08.17 Mörkövaara 100cm 4/30
01.09.17 Chermia 100cm 1/30
04.09.17 Chermia 100cm 1/30
07.09.17 Chermia 100cm 5/30
07.09.17 Kototalli 90cm 1/30
RHLA:n tilaisuudessa 11.3. Maisa palkittiin Superior Grade -palkinnolla, prosentein 80,000%. Super-Maisa!
KRJ - 34 sijoitusta, joista 5 voittoa
10.06.17 Kärmeniemi HeA 1/45
11.06.17 Kärmeniemi HeA 1/45
13.06.17 Kärmeniemi HeB 4/49
26.06.17 Tuuliajo HeA 1/28
11.07.17 Belja Trakehners HeB 3/30
14.07.17 Härdelli HeB 2/30
16.07.17 Härdelli HeB 3/30
18.07.17 Härdelli HeB 2/30
18.07.17 Belja Trakehners HeB 2/30
20.07.17 Belja Trakehners HeB 4/30
22.07.17 Härdelli HeB 5/30
23.07.17 Härdelli HeB 4/30
27.07.17 Härdelli HeB 2/30
29.07.17 Härdelli HeB 4/30
07.08.17 Maanan Suomenhevoset HeB 4/40
09.08.17 Wyat Shetlands HeB 5/40
10.08.17 Juksula HeB 6/60
10.08.17 Mörkövaara HeB 4/30
11.08.17 Mörkövaara HeB 3/30
12.08.17 Mörkövaara HeB 5/30
12.08.17 Runoratsut HeA 5/40
14.08.17 Raatteen Suomenhevoset HeB 5/30
15.08.17 Mörkövaara HeB 4/30
15.08.17 Juksula HeB 2/60
15.08.17 Maanan Suomenhevoset HeB 5/40
16.08.17 Runoratsut HeA 5/40
19.08.17 Maanan Suomenhevoset HeA 1/40
19.08.17 Mörkövaara HeB 3/30
27.08.17 Ros Cirein HeA 4/30
01.09.17 Härdelli HeB 1/30
05.09.17 Härdelli HeB 3/30
08.09.17 Härdelli HeB 5/30
10.09.17 Härdelli HeB 5/30
13.09.17 Härdelli HeB 4/30
Varustekaappi
Valmennukset
Näiden edustusvarusteiden lisäksi Maisalta löytyy yleissatula, -suitset ja -huopa.
- Ei riimua tarhaan tai karsinaan
- Edustusvarusteet päällä vain kisoissa/valmennuksissa, kotona treenatessa yleisvarusteet.
Estevalmennus 11.3. kotitallilla, valmentajana Cery. 231 sanaa
Maisalla oli ollut hieman haasteita erikoisesteissä, joten valmentajana otin mielelläni haasteen vastaan ja halusin opettaa ratsukolle jotain uutta, jolla voivat työstää erikoisesteiden ratsastamista kotonakin. Lämmittelimme puomi- ja kavalettitehtävillä, jonka jälkeen mukaan otettiin pieni okseri. Se oli vielä Maisalle ihan okei, vaikka selkeästi useampi tolppa ja massiivinen puomirykelmä sai sen heti enemmän varuilleen. Ratsastaja tuki kuitenkin hevosta hienosti avuilla ja hypyt onnistuivat hienosti ja vauhdikkaasti. Maisa lakkasi ihmettelemästä nopeasti ja nautti vain hyppäämisestä. Pientä kuumumista oli havaittavissa ja kehotin ratsastajaa ottamaan enemmän ympyröitä hyppyjen väliin. Ympyröillä ratsastajan tuli keskittyä ratsastamaan Maisa eteen ja alas, ottamaan takapää mukaan työskentelyyn ja hakemaan hyvä asetus. Tarjota Maisalle siis sen verran pähkinää purtavaksi, että ylimääräiseen spurttailuun ei ole aikaa.
Seuraavaksi kannoin kentälle styroksisen muurin joka oli noin 50 senttiä korkea. Pyysin ratsukkoa ratsastamaan isoa ympyrää muurin ympärillä ja ratsastajaa keskittymään hevoseen, ei esteeseen. Maisa tuijotti epäluuloisesti muuria aina kun kiireiltään ehti ja kavahti sitä joka kerta kun se tuli näkökenttään. Jonkin ajan päästä se kuitenkin unohtui ja seuraavaksi ratsukon oli tarkoitus lähestyä estettä. Aluksi ratsukko vain käveli muurin luo ja Maisa oli yllättävän rauhallinen. Se haisteli muuria, mutta oli muutoin varsin välinpitämätön. Niinpä ratsukko lähestyi estettä ravissa ja muutamaa askelta ennen hyppyä Maisa alkoi selvästi epäröidä ja siirtää painoa etujaloille. Uhkaavalta näyttävä tilanne käännettiin voitoksi kun karjaisin ratsastajaa pitämään pohkeen kiinni eikä antaa tammalle tilaa kiertää tai kieltäytyi. Kovaa ja eteen - ja niinhän se lopulta menikin!
Kouluvalmennus 22.3. kotitallilla, valmentajana Calla. 205 sanaa
Helka ja hänen suomenhevostammansa Maisa olivat tänään aamupäivällä valmennuksessani. Alkulämmittelyissä tehtiin taivutuksia ja muutamia temponmuutoksia. Varsinaisella tunnilla tehtiin muutamaa eri harjoitusta joista ensimmäisessä ratsukko kulki koko kenttää pääasiassa uraa pitkin paitsi toisella pitkällä sivulla. Tehtävä aloitettiin lähtemällä eteenpäin lyhyen sivun päädystä käynnissä ja toisesta kulmasta ratsukko aloitti väistön keskihalkaisijaa kohti. Hieman ennen keskihalkaisijaa tehtiin suoristus ja siitä pieni voltti harjoitusravissa uraa kohti jonka jälkeen jälleen siirtyminen käyntiin ja väistö takaisin uralle. Seuraava lyhyt sivu kuljettiin uralla käynnissä ja kulmasta ennen pitkää sivua nosto vastalaukkaan. Ennen kulmaa tuli siirtyminen käyntiin josta tehtävä alkoi alusta. Muut tehtävät olivat samantyylisiä, vaihdoimme vain voltin ja väistöjen paikkaa sekä askellajeja. Väistöissä Maisa meinasi alkuun lähteä menemään takaosa edempänä kuin etuosa, mutta vain muutamaan otteeseen kunnes toistojen avulla liike saatiin korjattua. Vastalaukka oli tahdikasta ja aktiivista vaikkakin vasempaan kierrokseen hevoselle haastavampaa. Vaikeammasta kierroksesta huolimatta tamma kuitenkin nosti vastalaukan joka kerta kun ratsastaja sitä pyysi. Loppuverryttelyissä panostettiin taivutuksiin sekä askelten pidentämiseen rentona ravaten. Päivän valmennus tehtävineen onnistui ratsukolta oikein hyvin! Maisa kävi ajoittain kuumana, mutta pysyi kuitenkin kuulolla ratsastajan avuille ja reippaasta tahdista huolimatta tamma keskittyi tehtäviin ja ekstrakiitokset Maisa oli mielestäni ansainnut yritteliäisyydestä joka pääsi loistoonsa harjoitusten vastalaukka osioissa. Huomenna jatkamme saman ratsukon kanssa ja uudet tehtävät tulevat myös keskittymään laukkaan.
Kouluvalmennus 23.3. kotitallilla, valmentajana Calla. 205 sanaa
Tänään oli Helkan ja Maisan toisen kouluvalmennuksen vuoro. Maisa oli jo alkutunnista vireä ja se tuppasi hieman kaahottelemaan joten aloitimme volttitaivutuksilla hakemaan ratsuun rentoutta ja rauhoittamaan menoa samalla aktivoiden sen liikkeitä, erityisesti takaosan. Lämmittelyiden jälkeen ratsukko aloitti ensimmäisen tehtävän jossa kentän toinen pitkä sivu kuljettiin ravissa lyhyen sivun keskikohtaan asti ja siitä nostettiin laukka. Laukassa ratsukko lähti tekemään kolmikaarista muistuttavaa uraa, mutta pitkien teiden sijaan muoto muodostui ennemminkin ympyröiden puolikkaista eli ensin pääty-ympyrän puolikas, sitten keskiympyrän puolikas ja loppuun vielä toinen pääty-ympyrän puolikas. Ensimmäisen puolikkaan jälkeen oli takaisin raviin siirtyminen, keksimmäinen puolikas ravissa ja siitä takaisin laukkaan viimeistä puolikasta varten. Viimeiseltä puolikkaalta lyhyen sivun keskelle palattuaan ratsukko teki siirtymisen raviin ja tehtävä aloitettiin uudestaan. Useiden siirtymisten takia ratsastajan oli hankala saada tammaa mukavantuntuiseksi ja siirtymiset jäivätkin hieman huonoiksi. Jätimme muutamalta ensimmäiseltä kierrokselta ympyröiden puolikkailta ravisiirtymisen pois niin, että koko kiemuratie suoritettiin laukassa ja siitä se tehtävä lähtikin sujumaan. Myöhemmin lisäsimme raviosuuden puolikkaisiin ja vaihdot saatiin hiottua sujuviksi. Lopputunnista samaa tehtävää tehtiin myös ilman ravia missä tehtiin käynnin kautta laukanvaihdot. Viimeinen harjoitus sujui erinomaisesti ja vaihdot onnistuivat pehmeästi. Maisa oli tuttuun tapaansa eteenpäinpyrkivä ja valppaana ratsastajansa avuille. Sen liikkeet olivat näyttävät ja lennokkaat. Loppuverryttelyssäkin tamma näytti todella hienolta ja ratsastaja oli saanut sen hyvin ratsastettua rennoksi.
Päiväkirja
Jalkaongelmia 30.3., kirjoittajana omistaja. 236 sanaa
Aurinko paistoi hyvin, hyvin, HYVIN epätavallisen keväisesti suoraan meidän pihamaallemme, joten innostui noukkimaan Maisan alleni maastolenkille. Pyysin Anssia lähtemään mukaani maastoon Kikalla, kun pienehkön kokoeron omaavat hevoset pitivät toisistaan yllättävän paljon. Varustimme hevoset pikaisesti ja lähdimme poluille.
Jätin tarkoituksella satulan kotiin, sillä mikään ei ollut parempaa kuin pienhevosella ilman satulaa ratsastaminen. Anssi oli ottanut mallia ja tiedossa oli hyvinkin rento maastoreissu, vaikka ajattelimmekin käydä naapureiden meille pyhittämällä pellolla vähän rallittelemassa lopuksi. Alkuun kävelimme oikoreittiä tiheän metsikön läpi suuren peltoaukean keskelle, josta kulki hurmaava polku ohi kohti Joutsenlampea. Se oli perinteinen uitto- ja uimapaikka, mutta onneksi oli vielä kevät, sillä Maisa olisi muuten ehdottomasti kääntynyt Joutsenlammelle itsestään. Tamma oli jotenkin outo allani – se ei meinannut liikkua eteenpäin ja kulki vähän epämääräisesti muutenkin, joten päätimmekin kääntyä pian takaisin. Otimme pikkupätkän ravia, jonka aikana älysin tamman ontuvan. Laskeuduin alas selästä ja taluttaessani tammaa kotiin soitin eläinlääkärillemme.
Parasta pikkukaupunginosassa asumisessa on se, että eläinlääkäri on aina vapaana. Joonatan saapui tallille kaksikymmentä minuuttia puhelumme jälkeen, joka oli suunnilleen samaan aikaan kuin mekin. Anssi kävi vielä kentällä laukkailemassa Kikalla, mutta minä vein Maisan käytävälle. Tamma oli – kuten ennenkin – hyvin järkyttynyt Joonatanin näkemisestä, mutta antoi miehen tutkia jalkojaan. Kesken matkan oikea takanen oli turvonnut suunnilleen puunrungon näköiseksi. ”En mä tiedä mistä tää vois johtua, mutta jos ei kylmäyksellä parane niin klinikalle. Kolmen päivän vapaa liikunnasta ja kylmäys neljästi päivällä, yöksi kylmähaude.” Jännittyneinä me kaikki vuorollamme kylmäilimme tamman jalkaa, saa nähdä mitä sille kuuluu.
Jalan palauttelua 20.5., kirjoittajana omistaja. 247 sanaa
Maisan jalka alkoi nyt vasta näyttämään hurjasti paremmalta ja tänään uskalsimme ottaa tamman kanssa eläinlääkärin luvalla vähän laukkaakin. Ei tehty mitään kummallista, hoidin tamman kaikessa rauhassa ja yritin hillitä tamman menohaluja, kun Maisa on ”sairaslomansa” aikana oppinut intoilemaan turhankin paljon aina ennen liikutusta – sen siitä saa kun laittaa muutenkin hyvin energisen hevosen ravi- ja laukkakieltoon. Käyntityöskentelyä tamma vihasi yli kaiken, mutta nyt se on myös oppinut arvostamaan pelkkää kävelytyöskentelyä, kiitos siitä. Noustuani selkään teimme kolme varttia reipasta käynti- ja ravityöskentelyä, Maisa oli oikein näppärä ja notkealla päällä, eikä se edes yrittänyt pullistella vatsaan kun pyysin siltä vaativampiakin tehtäviä, oikeastaan Maisuli oli paremman tuntuinen kuin viikkoihin!
Ravissa meno oli puhdasta, mitä nyt tammalla oli paljon kertynyttä energiaa ja sillä oli todella kiire, eikä Maisaa olisi kiinnostanut apuni sitten tippaakaan. Kun istuin syvälle satulaan ja asetin jalat oikeaa asentoon ja tein yhden puolipidätteen, tamma nosti suhteellisen hillityn laukan automaattisesti. Kehuin sitä paljon, vaikka otimmekin vain lyhyillä sivuilla muutaman askeleen laukkaa kumpaankin suuntaan pariin kertaan. Maisa oli todella iloisen tuntuinen, Maisuli oli ehdottomasti paremmalla tuulella kuin pitkään aikaan, mikä oli tietenkin vain hyvä merkki – jospa loma olisi pian loppumassa. Maisaa ei loppukäynnit meinannut kuitenkaan kiinnostaa, vaan tamma meinasi jatkuvasti nostaa ravia ja ravisteli päätään kiukkuisesti, kun pidätin sen takaisin käyntiin. Tamma sai kuuman päivän päätteeksi vielä virkistävän suihkun ja se pääsi pitkästä aikaa yksin tarhaan, kun muut tammat olivat maastossa – Maisa otti siitä tietenkin kaiken irti ja piehtaroi ja makoili tarhassa, kunnes Maikki ja Vimma tuotiin takaisin tarhaan tammulin seuraksi.