Riekontorppa

Riekontorpan Ainomieli oli Vampiaanin varsoista se odotetuin – olihan sillä sentään mieletön isä, eikä se emäkään mitään pohjasakkaa ollut. Rommista tuli kuitenkin aivan äitinsä kaltainen, mitä ei tietenkään toivottu. Poni on hieman haastava ja se koettelee kaikkien hermoja jatkuvasti, sillä sen on pakko säädellä omiaan ja tehdä mitä itse huvittaa, komentelua tämä herra ei siedä sitten tippaakaan – eli suoraan sanoen todella mieletön lastenponi, eikö niin?

​

Taluttaessa saa pysyä hereillä, muuten Rommi tulee ja Rommi tappaa. Ponilla on tapana kiskoa menemään minne sattuu, eikä taluttajan huudot sitä paljoa hetkauta. Rommia kiinnostaa tietenkin myös kaikki muu kuin itse talliin valuminen, joten ori yrittää matkalla saada haistella ja maistella kaikkea mahdollista, jottei se tarvitsisi seisoa tallissa – sitä ori vihaa eniten. Välillä talutus on pakko hoitaa ketjunarun tai jopa suitsien voimin, riippuen täysin oriin tuulesta ja energian määrästä.

Rommin hoitaminen ei ole kenenkään suosikkia, mutta jonkun sekin on vain pakko hoitaa. Rommi on vaikea juurikin siksi, että ori ei tykkää karsinassa seistä paikallaan ja mieluusti pyörisi vain pitkin käytäviä. Helpointa on hoitaa ori joko ulkona hoitopuomilla tai käytävällä, jolloin se rauhoittuu huomattavasti ja hoitaminen sujuu kevyemmin. Varustuksessa ei ole koskaan ollut ongelmia, mutta Rommin kanssa saa olla erityisen varovainen siitä, että milloin sen takaa kulkee, vaikka yleisin ehdotus

onkin kulkea mieluiten kaukaa edestä.

​

Sileällä Rommi on aina ollut hieman haastava, sillä sitä ei kiinnosta kouluvängerrykset ollenkaan, eikä ole koskaan kiinnostanutkaan. Ori on mielellään aina hyppäämässä ja silloin se jopa näyttää iloiselta, mutta koulutehtäviä vääntäessään ilme on hapan ja häntä heiluu mieletöntä vauhtia – oriin on vaikea ymmärtää, että miksi nyt pitää yhtä tehtävää toistaa miljoona kertaa ja kuolla tylsyyteen, kun sen sijaan voisi hypätä! Rommi on siitä hyvä, että se omaa vahvat ja reippaat askeleet, eikä sitä ole koskaan joutunut kannustamaan turhan paljoa eteen, vaan se liikkuu mielellään omalla moottorillaan.

Esteillä ja maastoesteillä Rommi on suoraan sanottuna liekeissä. Ori nauttii hyppäämisestä niin paljon, että se yrittää aina parhaansa ja yrittää jopa korjata ratsastajan tekemiä virheitä, vaikka se ei välttämättä edes osaisi niitä fiksata. Oriilla on tapana hypätä ajattelematta, mutta onneksi sillä on todella hyvä estesilmä, mistä lie sen perinyt. Rommi on reipas, mutta jarrut eivät koskaan jää kentän reunalle, vaan löytyy ponista itsestään aina, kunhan sitä ei lähde repimään suusta. Tällöin se saattaa jopa tehdä äkkipysähdyksen tai pahimmassa tapauksessa alkaa vikuroimaan niin, että ratsastaja varmasti löytää itsensä kentän pohjalta.

​

Kisatilanteissa Rommi on aina ollut rento, rataa suorittaessaan se antaa ratsastajan virheet astetta paremmin anteeksi kuin kotona, mutta ei osaa keskittyä korjaamaan niitä.